Yleinen veren kokonaiskolesterolin tavoitearvo on 5,0 millimoolia litrassa (mmol/l). Tavoitearvo on ohjeellinen eikä sitä pidä soveltaa jäykästi kymmenyksen tarkkuudella. Kolesteroliarvolla 5,1 mmol/l sepelvaltimotaudin vaara ei ole merkittävästi suurempi kuin arvolla 4,9 mmol/l.

Veren kolesterolin haitallisuus riippuu siitä, paljonko on muita riskitekijöitä. Kolesteroliarvo 6,0 mmol/l ei paljon lisää vaaraa tupakoimattomalla henkilöllä, jonka verenpaine on normaali, paino normaali ja joka harrastaa liikuntaa. On myös henkilöitä, joilla on hyvää kolesterolia tavallista enemmän (yli 2 mmol/l). Heillä kohtalaisesti koholla oleva kolesteroliarvo ei lisää sairastumisvaaraa.

Riskilaskurin käyttö

Kansanterveyslaitoksen riskilaskurin (www.ktl.fi/finriski-laskuri) avulla voi arvioida, paljonko kolesteroliarvo ja hyvä kolesteroli vaikuttavat sairastumisvaraan. Laskuri ilmoittaa riskin sairastua sepelvaltimotautiin ja aivohalvaukseen seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Riskilaskurin mukaan sadasta 60-vuotiaalla miehellä, jolla ei ole muita riskitekijöitä ja hyvä eli HDL-kolesteroli hyvää tasoa (1,6 mmol/l), 70 vuoden ikään mennessä sairastuu:

• kuusi kolesteroliarvolla 5,0 mmol/l
• seitsemän kolesteroliarvolla 6,0
• yhdeksän kolesteroliarvolla 7,0
• yksitoista kolesteroliarvolla 8,0

Jos hyvän eli HDL-kolesterolin määrä veressä on alhainen 0,9 mmol/l, sairastuneiden määrä lisääntyy keskimäärin neljällä sataa kohden.

Naisilla sairastumisvaara on noin puolta pienempi kuin miehillä.

Muut riskitekijät lisäävät verenpaineen haittoja

Jos kohonnen kolesteroliarvon lisäksi on muita sepelvaltimotaudin riskitekijöitä, sairastumisvaara suurenee merkittävästi. Tupakointi lisää vaaran noin kaksinkertaiseksi. Selvästi kohonneen verenpaineen (yläpaine 160) vaikutus on melkein yhtä suuri.

Edellä olevissa esimerkeissä 60-vuotiaan miehen sairastumisvaara suureni vain vähän (kuudesta seitsemään), jos hänellä ei ole muita riskitekijöitä. Jos hän sen lisäksi tupakoi ja verenpaine on 160, yhdeksäntoista miestä sadasta sairastuu.

Artikkelin on kirjoittanut professori, sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki. Kustannus Oy Duodecim, 2008.