Ravintoaineet
- Keski-Suomi
- Sähköinen asiointi
- Ravitsemusterapeutin palsta
- Ravintoaineet
Ravintoaineet - kysymykset ja vastaukset
Energiaa saadaan hiilihydraateista, proteiineista ja rasvoista. Näiden lisäksi tarvitsemme mm. vitamiineja, kivennäisaineita ja vettä.
Sivulta löydät aiempia vastauksia
Verensokerin heittely
Kysymys: Miksi minulla on verensokerin nousuja ja laskuja, syön sitten mitä vaan? Syön aika terveellisesti hedelmiä ja vihanneksia päivittäin. Syön aamulla jogurttia, välipalaksi hedelmiä. Proteiinia tulee joka aterialla, mutta verensokeri tekee jopa pahan olon. Jotenkin tuntuu, etten osaa syödä oikein, kun on verensokerin takia huono olo. Voisitteko neuvoa, miten minun tulisi syödä, ettei verensokeri heittelisi? Kiitos vastauksesta etukäteen.
Vastaus: Monet tekijät ruokavaliossa vaikuttavat verensokerin tasaisuuteen. Verensokeria nostavat hiilihydraatit, joita on vilja- ja maitotuotteissa, hedelmissä, marjoissa, perunassa ja kasviksissa. Sokeri on nopeasti verensokeria nostava hiilihydraatti. On normaalia, että verensokeri hieman nousee aterian jälkeen ja laskee aterioiden välillä. Terve ihminen ei nousua ja laskua juuri huomaa, sillä elimistö säätelee verensokereita tarkkaan. Terveellä ihmisellä verensokeri ei voi laskea liian alas. Jos edellisestä ateriasta on pidempi aika, verensokerin laskiessa voi tulla heikkoa oloa.
Proteiini ja kuitu jarruttavat verensokerin nousua ja laskua. Tämän vuoksi esim. kasviksia ja maitotuotteita kannattaa olla jokaisella aterialla.
Huolehdithan, että syöt säännöllisesti (vähintään 4-5 kertaa päivässä) ja riittävästi energiankulutukseesi nähden jokaisella aterialla. Esimerkiksi aamulla pelkkä jogurtti ei useinkaan riitä, vaan sen lisäksi olisi hyvä nauttia viljatuotteita esim. mysliä/leseitä jogurttiin tai voileipä/puuroa. Välipalalla voisit kokeilla hedelmän kanssa esim. pientä kourallista (n. 10 kpl) maustamattomia pähkinöitä tai täysjyväistä välipalapatukkaa. Tukea monipuoliseen syömiseen löydät Syö hyvää -sivustolta.
Aiheuttavatko jotkut tietyt ruuat sinulle erityisesti matalan verensokerin tuntemuksia? Entä oletko seurannut verensokeriasi verensokerimittarilla? Seuraamalla eri ruokien vaikutusta verensokeriin ja omiin tuntemuksiisi, voit itse päästä paremmin jyvälle, mikä verensokeriasi nostaa ja millä asioilla voit siihen itse vaikuttaa.
Halutessasi voit tehdä tyypin 2 diabeteksen riskitestin ja jos saat siitä 15 pistettä tai enemmän, voit ottaa yhteyttä omalle terveysasemallesi ja saat lähetteen sokerirasituskokeeseen, jossa selviää parhaiten verensokeritasapainon tilanteesi.
(Julkaistu 3.10.2016)
Rasvattomien maitotuotteiden käyttösuositus lapsille
Vastaus: Maidon sisältämästä rasvasta 2/3 tyydyttynyttä, niin kutsuttua kovaa rasvaa. Kovan rasvan saanti on yhteydessä sydän- ja verisuonisairauksiin ja kohonneeseen kolesteroliin. Vähärasvaisten ja rasvattomien maitovalmisteiden kulutus on tutkimusten perusteella yhteydessä parempaan painonhallintaan ja pienempään tyypin 2 diabetesriskiin. Lisäksi vähärasvaisilla maitovalmisteilla on edullinen vaikutus verenpaineeseen. Rasvan saanti on lapselle tärkeää, joten lapsen ruokavalioon tulisi kuulua päivittäin tyydyttymättömien eli pehmeiden rasvan lähteitä, kuten kasviöljyjä ja margariineja. Kalaa olisi hyvä syödä 2-3 kertaa viikossa. Lisäksi voi käyttää avokadoa sekä siemeniä ja pähkinöitä.
Maitovalmisteet sisältävät luontaisesti hyvälaatuista proteiinia, kalsiumia, D-vitamiinia (ei luomumaidossa ja ulkomailla tuotetuissa), riboflaviinia, B12-vitamiinia, jodia ja sinkkiä. Leikki-ikäisille suositellaan 4 dl nestemäisiä maitovalmisteita ja 1 viipale juustoa päivässä. Kouluikäisille suositus on 5-6 dl nestemäisiä maitovalmisteita ja 2-3 viipaletta juustoa. Maito, piimä, viili ja jogurtti suositellaan valitsemaan rasvattomina tai korkeintaan 1% rasvaa sisältävinä. Juustoista tulisi valita enintään 17% rasvaa sisältäviä tuotteita. Maitovalmisteiden valinnassa kannattaa kiinnittää huomio myös lisätyn sokerin määrään.
(Julkaistu 21.3.2016)
Riittävästi hyviä rasvoja
Vastaus: Rasvaa olisi suositeltavaa saada noin kolmannes päivittäisestä energiansaannista. Suomalaisten ravitsemussuositusten (2014) mukaan rasvaa tulisi olla 25-40 energiaprosenttia (E%). Pehmeää, eli tyydyttymätöntä rasvaa tulisi olla vähintään 2/3 osaa kokonaisrasvan saannista. Kovan rasvan, eli tyydyttyneiden rasvahappojen saanti tulisi rajoittaa alle 10 E%. Elimistömme osaa valmistaa osan tarvitsemistaan rasvahapoista, mutta välttämättömiä rasvahappoja; linolihappoa ja alfalinoleenihappoa on saatava ruoasta.
Välttämättömiä rasvahappoja ja muita tyydyttyneitä (pehmeitä) rasvaoja saadaan kasviöljyistä, margariineista, kalasta ja siemenistä sekä pähkinöistä. Pehmeän rasvan lähteet sisältävät hyvän rasvan lisäksi myös rasvaliukoisia A-, D, E-, ja K- vitamiineja. Kysyjä on allerginen kalalle ja pähkinälle, joten pehmeän rasvan saanti tulee turvata muilla lähteillä.
Kysyjän kannattaa valita leivän päälle vähintään 60 % rasvaa sisältävä kasviöljypohjainen levite. Sydänmerkki ohjaa margariinihyllyllä hyviin valintoihin. Käytä kasviöljyjä, esim. rypsi- ja oliiviöljyä, ruoanvalmistuksessa, salaatinkastikkeissa, marinadeissa ja leivonnassa. Myös juoksevat, eli ns. pullomargariinit ovat suositeltavia valintoja. 1-2 ruokalusikallista rypsiöljyä, teelusikallinen pellavansiemenöljyä tai kaksi teelusikallista camelinaöljyä riittää jo täyttämään päivittäisen omega-3-rasvahappojen saannin. Avokadossa on myös hyvää pehmeää rasvaa, joten voit lisätä sitä leivän päälle, salaatteihin, smoothie-juomiin tai syödä sellaisenaan. Pähkinöiden sijaan voit kokeilla siemeniä, ne sopivat myös usealle pähkinäallergiselle.
Kovaa rasvaa on puolestaan syytä karsia. Valitse maitotuotteet vähärasvaisina tai rasvattomina, vältä runsasrasvaisia lihoja ja huomioi piilorasvan lähteet; makkarat, kermat, viinerit, jäätelö, sipsit ja muut naposteltavat. Kasviöljyistä kookos- ja palmuöljy sisältävät runsaasti haitallista kovaa rasvaa, joten niiden käyttöä ei suositella.
(Julkaistu 11.1.2016)
Kuivatut hedelmät ja suolisto
Kysymys: Kuivatuista viikunoista ja luumuista erityisesti kerrotaan silloin, kun kyseessä on suoliston hyvinvointi. Mitä ovat kuitujen lisäksi niiden suolen toimintaa lisääviä aineita, joista aina mainitaan? Toisaalla taas kauhistellaan niiden sokerimäärää. Voiko niitä turvallisin mielin syödä useampia päivässä vai tuleeko silloin vähentää sokerin määrää muusta päivän ravinnosta (hedelmistä, leivistä, ym.)? Kiitos selvityksestä!
Vastaus: Kuivattuja hedelmiä, ja varsinkin luumuja suositellaan usein ummetuksen hoitoon. Kuivatut luumut sisältävät kuidun lisäksi sorbitolia, fruktoosia ja dihydroksifenyyli-isatiinia, joka toimii suolen toimintaa kiihdyttäen. Toimintaperiaate on sama kuten bisodokyyli-nimisillä suolen toimintaa kiihdyttävillä lääkkeillä. Luultavasti kuitenkin luumun ummetusta helpottava vaikutus perustunee suuren kuitu-(6%) ja sorbitolipitoisuuteen. Joskus kuulee sanottavan, ettei luumuja tulisi käyttää säännöllisesti niiden suolta laiskistavan vaikutuksen vuoksi, mutta ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kumoaa tämän väitteen blogissaan. Kuivattuja luumuja ja viikunoita suositellaan ummetuksen hoitoon annoksella 6–7 vedessä liotettua luumua liotusvesineen aamulla. Ruokavaliolla ja liikunnalla on suuri merkitys ummetuksen hoidossa. Runsaskuituinen, paljon viljaa, kasviksia, marjoja ja hedelmiä sisältävä ruokavalio on paras ummetuksen ehkäisijä. Lisätietoa ummetuksen hoidosta löytyy terveysportin artikkelista.
Hedelmissä ja marjoissa on luonnostaan sokereita. Kun hedelmiä tai marjoja kuivataan poistuu vettä, jolloin sokeripitoisuus ”tiivistyy” 100 g kohti. Joihinkin kuivattuihin tuotteisiin lisätään sokeria, joten pakkausmerkinnät ja varsinkin ainesosaluettelo on syytä lukea tarkasti. Yleensä luomutuotteissa ei ole lisättyä sokeria. Normaaliin, terveyttä edistävään ruokavalioon kuuluu myös sokeria sisältäviä tuotteita, joskin lisätyn sokerin saannin tulisi jäädä alle 10 E% päivässä. Kuivattuja hedelmiä voi käyttää kohtuullisia määriä (esim. 6-7 kpl ummetuksen hoitoon) päivässä, eikä muusta ravinnosta tarvitse tällöin vähentää. Hedelmät, marjat ja viljatuotteet sisältävät tärkeitä hyviä hiilihydraatteja ja kuitua ollen terveyttä edistävän ruokavalion perusta. Näitä pitäisi syödä päivittäin runsaasti.
(julkaistu 22.6.2015)
Ravitsemus ja iho
Kysymys: Mitä tietoa saa hivenaine selvityksestä? Tarvitsen ravinteita ihon kimmoisuuteen? Ihon tarvitsee talvisin esiintyviin limakalvon ja ihon ärtyvyyteen kosteutta ja hyvää ravinnetta. Mikä aine suolistossa saa ravinteet imeytymään parhaiten? Onko kehon ph-arvolla mitään merkitystä?
Vastaus: Ruokavalion hyvä perusta on monipuolinen perusruoka ja riittävä nesteen juonti. Hyvää perustietoa monipuolisesta ruokavaliosta löydät sivulta www.syohyvää.fi. Ravinnon lisäksi fyysinen aktiivisuus, riittävä uni ja tupakoimattomuus ovat (ihon) hyvinvoinnin tukipilareita.
Ihon rakennusaineita, ravintoaineita, saadaan nimenomaan monipuolisesta ruoasta. Mikään yksittäinen hivenaine ei ole ratkaisu. Hyviä iholle tärkeitä ravintoaineita saa mm. täysjyväviljasta, marjoista ja hedelmistä sekä kalasta, öljystä, margariinista ja pähkinöistä. Kuitenkin kokonaisruokavalioon kuuluu myös jokaisesta ruoka-aineryhmästä riittävästi elintarvikkeita. Ihon kunnon kannalta tärkeää on riittävä pehmeiden rasvojen saanti. Pehmeää, hyvää rasvaa on runsaasti rasvaisessa kalassa, kasviöljyissä, margariineissa, pähkinöissä ja siemenissä. Rasvoista tulisi saada noin kolmannes päivän energiantarpeesta, mikä miehillä tarkoittaa noin 70-80 g ja naisilla 60-65 g päivässä. Tästä ainakin 2/3 tulisi olla pehmeää rasvaa. Monella iho kuivuu ainakin talvisin, joten ihon hoitoon voidaan tarvita kosteutta. Apteekista voi kysyä apua itselle sopivan voiteen löytämiseen kuivan ihon hoitoon.
Kaupalliset hivenainemittaukset eivät ole tieteellisesti luotettavia ja suhtautuisin niihin aina tietyllä varauksella. Kehon ph-arvon ja ihon kunnon yhteydestä en löytänyt mitään tietoa.
(julkaistu 19.2.2015)
Riittävä välttämättömien rasvahappojen saanti
Kysymys: Hei! Olisin kysynyt, saakohan 5-vuotias lapsemme tarpeeksi Omega 3- ja 6-rasvahappoja, vai kannattaisiko hänelle antaa esim. kalaöljyvalmistetta. Lapsellamme on ollut maitoallergia (joka on nyt helpottanut), mutta allergian takia hän ei ole oppinut juomaan tavallista maitoa (eikä siis suostu juomaan sitä). Puuron teen hänelle tavalliseen maitoon, ja sitä menee noin 2 dl vuorokaudessa. Kalaa (yleensä lohta) lapsi syö noin kaksi kertaa viikossa. Leipää hän ei juurikaan syö, joten margariinin käyttö on vähäistä. Puuron joukkoon lisään noin ruokalusikallisen kylmäpuristettua rypsiöljyä. Onko rasvahappojen saanti em. ruokavaliolla riittävä, vai kannattaisiko lisäksi ottaa käyttöön jokin kalaöljyvalmiste?
Vastaus: Aluksi vähän taustaa kysymykseen ja vastaukseen. Osaa ihmisen tarvitsemista rasvahapoista kutsutaan ns. välttämättömiksi rasvahapoiksi, koska niitä elimistö ei pysty muodostamaan ja ne tulee siis saada ravinnosta. Näitä välttämättömiä rasvahappoja ovat omega-3 – rasvahapoista alfalinoleenihappo ja omega-6 – rasvahapoista linolihappo, joista siis elimistö tuottaa muita rasvahappoja. Nämä kemialliset mekanismit kilpailevat kuitenkin keskenään. Suomalaisessa ruokavaliossa on yleensä runsaasti enemmän omega-3 rasvahappoja, joten omega-6 – rasvahappojen muodostus voi jäädä tarvetta vähäisemmäksi. Siksi on hyvä myös saada pidempiä omega -3 – rasvahappoja ruoasta. Näitä ns. kalarasvoja (EPA ja DHA) saadaan rasvaisista kaloista eli esim. lohesta, kirjolohesta, makrillista ja silakasta. Tietysti kalaa nauttimalla saa myös muita terveyshyötyjä ja mukavia makuelämyksiä!
Hyviä alfalinoleenihapon lähteitä ovat kasvirasvat; rypsi-, soija- ja camelina- ja pellavaöljyt sekä saksanpähkinä. Margariinien ja kasvirasvalevitteet sisältävät yleensä rypsiöljyä, joten käyttämällä näitä leipärasvana turvaa myös välttämättömien rasvahappojen saantia. Öljypohjaiset salaatinkastikkeet ovat myös hyvä valinta.
Välttämättömien rasvahappojen tarve on määritelty energiantarpeen kautta. Alle kouluikäisen tarve on päivittäin noin 4 grammaa, alakouluikäisen noin 6 grammaa ja yläkouluikäisen noin 9 grammaa, joista alfalinoleenihappoa noin 1-1,5 grammaa. Tämän määrän saa esimerkiksi vajaasta ruokalusikallisesti rypsiöljyä tai 4-5 teelusikallisesta 60 % rasvaa sisältävästä margariinista.
Eli kun lisäät lapsen puuroannokseen ruokalusikallisen rypsiöljyä, turvaa tämä päivittäisen välttämättömien rasvahappojen tarpeen. Lisäksi kerrot lapsesi syövän kalaa noin kaksi kertaa viikossa, joka myös tuo välttämättömiä rasvahappoja ruokavalioon. Jos lapsi syö niukasti leipää, voi rypsiöljyä antaa rasvalisänä 2-3 rkl päivässä, jolloin turvaa välttämättömien rasvahappojen lisäksi kokonaisrasvan saantia. Kalaöljyvalmiste on siis turha.
Kylmäpuristettu ja tavallinen rypsiöljy sisältävät välttämättömiä rasvahappoja yhtä paljon, joten voit halutessasi käyttää rasvalisänä tavallista rypsiöljyä. Tavallinen rypsiöljy on miedomman makuinen, mikä voi lasten kanssa helpottaa käyttöä. Kylmäpuristetuissa öljyissä on enemmän antioksidantteja, jotka tuovat öljyyn makua ja väriä. Antioksidantit kuitenkin tuhoutuvat kuumennettaessa ja kylmäpuristettu öljy härskiintyy nopeammin kuin tavallinen. Joten ainakin ruoanvalmistukseen suosittelen tavallista, ”lämmin” puristetttua rypsiöljyä.
Käyttääkö lapsesi muita maitotuotteita, jogurttia, viiliä tai juustoa? Tai onko käytössä soija-, kaura- tai riisijuoma, johon on lisätty kalsiumia? Jos maitotuotteiden käyttömäärä jää niukaksi (alle 5 dl päivässä) ja maitotuotteiden tilalla ei ole muita kalsiumilla rikastettuja tuotteita, suosittelen ruokavalion tueksi kalsiumvalmistetta 250 mg kaksi kertaa päivässä. Kalsiumvalmisteeksi kannattaa valita valmiste, jossa on myös D-vitamiinia mukana (10 ug/vrk).
(julkaistu 25.8.2014)
Riittävä jodin saanti
Kysymys: Hei, olisin kysynyt, saakohan 4,5-vuotias lapsemme tarpeeksi jodia? Hän on maito- ja kananmuna-allergikko ja käyttää kauramaitoa noin 2-3 dl päivässä. Hän on kotihoidossa, eli syö siis pääsääntöisesti kotona tehtyä ruokaa. Koska aina suositellaan, ettei pienen lapsen ruokaan lisättäisi suolaa, en ole sitä tehnyt, mutta nyt tosiaan arveluttaa riittävä jodin saanti. Kuinka paljon tuon ikäinen lapsi tarvitsee jodia päivässä? Pitääkö lapsen ruokaan lisätä suolaa? Ruokarajoitteiden takia lapsemme saa päivittäin monivitamiinivalmisteen, jossa on jodia 70 mikorogrammaa. Riittääkö se?
Vastaus: Suomalaisten ravitsemussuositusten (VRN 2014) mukaan jodin suositeltava päivittäinen saanti 2-5 –vuotiaalle on 90 mikrogrammaa (µg) vuorokaudessa. Tärkeimmät jodin lähteet Suomessa ovat maitovalmisteet ja ruokasuola. Ruokasuola on jodioitua, mutta muut suolalaadut (esim. sormisuola, merisuola) pääsääntöisesti eivät. Teollisuuden käyttämä suola on myös jodioimatonta. Vaikka ruokasuola onkin hyvä jodin lähde, suositellaan lapsen ruoan olevan suolatonta tai vain vähän suolaa sisältävää, koska suolan sisältämä natrium on haitallista ja lapsena muotoutuvat makumieltymykset, myös mieltymys suolaiseen. Suomalaisten lasten jodin saannista ei ole tutkimustietoa.
Kysyjän mukaan käytössä oleva valmiste sisältää siis 70 µg, lapsen käyttämä kaurajuoma noin 10 µg/4-6 dl. Todennäköisesti tuo laskennallisesti puuttuva osuus tulee muiden ruokien sisältämästä pienestä jodimäärästä. Jodin saanti vaikuttaa siis riittävältä.
(Julkaistu 20.5.2014)
B12-vitamiini ja vegaaniruokavalio
Kysymys: Hei, olen parikymppinen nuori nainen, joka noudattaa vegaaniruokavaliota. Olen ollut kasvissyöjä noin viisi vuotta ja suuren osan siitä täysin vegaani. Käytin aikaisemmin paljon vegaanisia tuotteita, johon oli lisätty B-12 vitamiinia, mutta olen vähentänyt niiden käyttöä ja käytän nyt B-12 vitamiinilisää. Haluaisin kuitenkin saada B-12 vitamiinin luonnollisemmin ravinnosta, en lisänä. Kysymykseni siis on: Kuinka usein minun pitäisi syödä eläinkunnan tuotteita, että saisin tarvittavan B-12 vitamiinin? Ja varastoituuko B-12 vitamiini elimistöön? (Eli jos syön jossain vaiheessa runsaammin esimerkiksi kalaa, voinko olla pitemmän aikaa ilman kalaa/kananmunaa?) Vaihtoehtoisia eläinkunnan tuotteita minulle olisivat siis (riista)kala ja kananmunat. Muuten vegaaniruokavalioni on monipuolinen ja osaan pitää huolen tarvittavien ravintoaineiden saannista.
Vastaus: Vegaani ei käytä ruokavaliossaan lainkaan eläinperäisiä tuotteita. Ruokavalio koostuu siis kasviksista, viljatuotteista, pähkinöistä ja palkokasveista. Oikein ja monipuolisesti koostettuna ruokavalio täyttää ravitsemukselliset tarpeet. Kuitenkin eräiden välttämättömien ravintoaineiden saanti saattaa jäädä riittämättömäksi. Erityisesti B-12 vitamiini, mutta myös B2-vitamiini, D-vitamiini, rauta ja kalsium ovat tällaisia.B12-vitamiinia saadaan vain eläinkunnan tuotteista, esimerkiksi lihasta, kanasta, kalasta, kananmunasta, sisäelimistä ja maitotuotteista. B12 vitamiinin päivittäinen saantisuositus on 2µg. Tämä määrä saadaan mm. 5 desilitrasta maitoa tai vitaminoitua soijajuomaa, 50 grammasta lohifilettä, 2 kananmunasta tai 40 grammasta hirvenlihaa. B12-vitamiini on vesiliukoinen, joten se ei varastoidu elimistöön, mutta sen elimistön sisäinen kierto (enterohepaattinenkierto) ylläpitää sen elimistön sisäistä tasapainoa (homeostasiaa), ja vähäisestä saannista ravinnosta johtuva B12 vitamiinin puutos on erittäin harvinainen.
Suosittelisin kuitenkin, että käyttäisit päivittäin vitaminoitua soijajuomaa tai muuta vastaavaa vitaminoitua tuotetta, jotta varmistuisit riittävästä B12- sekä D-vitamiinin saannista. Tai vastaavasti käyttäisit eläinperäisiä tuotteita useamman kerran viikossa. Lisätietoja vegaaniruokavaliosta Terveysportissa. Voit katsoa myös alla olevan vastauksen linkeistä lisätietoa.
Kysymys: Olen alle 70-kymppinen nainen. Yllätys yllätys lääkäri oli laittanut lab.kokeiden yhteyteen myös B12 vitamiinin määrityksen, arvo oli 65, olisi kuulema pitänyt olla huomattavasti suurempi. Piikeille piikeille. Sen kovemmin ei ole testailtu onko arvo noussut. Pitääkö sitä seurata ja mitkä ne arvot pitäisi olla? ”Itsestään huolta pitävä”
Vastaus: Ikääntyneillä B12- vitamiinin puutos on aika yleistä; tutkimuksessa (Salla Loikas, väitöskirja 2007) todettiin 12 %:lla yli 65 -vuotiaista olevan B 12 -vitamiinin puutos. Heistä suurin osa (78 %) ei ollut siitä tietoisia. Ikääntyneillä todennäköisin syy puutokseen on vitamiinin imeytymisen vähentyminen, johtuen esimerkiksi mahalaukun tilanteesta tai lääkityksestä. B12 – vitamiinia tarvitaan punasolujen kypsymiseen, joten puutetta saatetaan epäillä matalien hemoglobiiniarvojen ja/tai punasolujen tilannetta mittaavan arvon perusteella (MCV verenkuvassa). B12-vitamiinia voidaan määrittää eri tavoin ja tulosten tulkintaan vaikuttavat muutkin tekijät. Hoitava lääkäri ottaa nämä huomioon hoitolinjausta tehdessään.
Imeytymishäiriössä vitamiini annetaan pistoksena lihakseen, jotta vitamiini pääsee elimistön käyttöön.
B12-vitamiinin lähteitä ruokavaliossa ovat kaikki liha- ja maitotuotteet. Niukasta vitamiinin saannista johtuvaa puutetta voi olla vain vegaaneilla, sillä heidän ruokavalioonsa eivät ko. ruoka-aineet sisälly. Vegaaniruokavalioon tulee aina sisältyä B12-vitamiinilisä.
Yleensä B12-vitamiinitasoa ei tarvitse seurata, vaan veren hemoglobiinitason ja/tai MCV-arvon nousu kuvaa myös vitamiinin vaikutusta.
Lisätietoa määrittämisestä ja B-12-vitamiinin puutoksesta.
(Vastattu 30.1.2014)
Riittävä jodin saanti
Vastaus: Jodin tärkeimmät lähteet suomalaisten ruokavaliossa ovat maitovalmisteet, viljavalmisteet ja liharuoat. Tästä jodioitetun ruokasuolan osuus on arviolta noin 40 %. Jodin saanti on vähentynyt 2000-luvulla, johtuen todennäköisesti muun kuin jodioitetun suolan käytöstä sekä kotiruoan syömisen muutoksista. Suurimmassa osassa valmisruokia käytetään nimittäin jodioimatonta suolaa.
Lisätietoa tästä.
(Julkaistu 28.6.2013)