Syömiseen liittyvät ongelmat
- Keski-Suomi
- Sähköinen asiointi
- Ravitsemusterapeutin palsta
- Syömiseen liittyvät ongelmat
Syömiseen liittyvät ongelmat - kysymykset ja vastaukset
Syöminen saattaa olla haasteellista monista eri syistä; esimerkiksi aistiyliherkkyydestä, syömishäiriöstä tai nielemisongelmista johtuen. Sivulta löydät aiempia vastauksia.
Vatsan turvotus
Kysymys: Olen nuori nainen ja minun on vaikeaa löytää oikeaa ruokavaliota itselleni. Ongelmana on, että vatsa ärtyy helposti, sinne kertyy ilmaa ja se kramppaa ja on kivulias. Nuorempana minulle tehtiin paksusuolen tähystys, mutta se ei antanut viitteitä ainakaan tulehduksesta. Mahani on koko ajan sekaisin. Olen huomannut, että jos on joku tilaisuus tai juhla (esim. joulu, jolloin herkutellaan), niin tunnen itseni sairaaksi jälkikäteen. Olen saanut helpotusta turvotukseen karsimalla maitotuotteet ruokavaliostani. Lisäksi vehnä tuntuu aiheuttavan minulle ja myös sisaruksilleni oireita, mutta en ole lähtenyt vaihtamaan gluteenittomiin tuotteisiin. Keliakiaa on minulta testattu verikokein, samoin kilpirauhasen vajaatoimintaa. Mitään ei kuitenkaan koskaan löydetty. Olen aina ollut laiha, hetkellisesti lihoin ehkäisyvalmisteiden takia. Tuntuu, että näiden oireiden kanssa joutuu kärsimään yksin, aina vaan annetaan käteen esite ärtyvästä suolesta, mutta minä en usko että siitä pelkästään on kyse.
Vastaus: Oireesi tosiaan kuulostavat ärtyvän suolen oireyhtymältä. Vaiva on kiusallinen ja kohtalaisen yleinen, mutta onneksi ei kuitenkaan vaarallinen. Ärtyvän suolen oireyhtymä ilmenee vatsan turvotteluna ja eri puolella vatsaa tuntuvana kipuna. Suolen toiminnassa on yleensä muutoksia. Tyypillistä on myös oireiden vaihtelu - ne voivat olla välillä pois ja vaivaavat välillä tavallista enemmän. Oireita voivat merkittävästi lisätä myös kiire, stressi, liian vähäinen nukkuminen ja liiallinen istuminen.
Ärtyvän suolen oireyhtymä on pikemminkin ominaisuus kuin sairaus, parantavaa hoitoa ei ole. Säännöllisten elämäntapojen ja sopivan ruokavalion avulla oireita voidaan kuitenkin lievittää ja vähentää. Ruokavaliossa tärkeää on pitää ateriarytmi säännöllisenä ja löytää itselle oireita aiheuttavat ruoka-aineet. Hyviä hoitotuloksia on saatu FODMAP-rajoitteisen ruokavalion avulla. FODMAP-ruokavaliossa rajoitetaan fermentoituvien hiilihydraattien syömistä ja niitä on esim. useissa palkokasveissa, kaaleissa, sipulissa, monissa hedelmissä sekä viljatuotteissa. Ruokavaliosta poistettavien ruoka-aineiden tilalle on tärkeää löytää muita ruoka-aineita ja myös palauttamaan ruokavalioon oireita aiheuttamattomia ruoka-aineita. Ruokavalio-ohjausta antaa FODMAP-ruokavalioon perehtynyt ravitsemusterapeutti ja suosittelenkin laillistetun ravitsemusterapeutin vastaanotolle hakeutumista.
Lisätietoa ärtyvän suolen oireyhtymästä
Artikkeli FODMAP-ruokavaliosta
Kirjavinkit: Superhyvää suolistolle, Leena Putkonen ja Herkän vatsan valinnat, Reijo Laatikainen
(julkaistu 7.11.2016)
Huoli syömisen määrästä
Kysymys: Mistä saisin apua, koen tarvitsevani apua mutta toinen puoli mielessä sanoo että en saa hakea apua. Oon monta viikkoa syönyt vain puuroa 1,0.5dl puuroa joka päivä. Onko terveys uhattuna? Käyn lenkillä päivässä n5-20km.
Vastaus: Huolesi ei ole herännyt turhaan, pelkkä puuro ei valitettavasti riitä kattamaan elimistön ravitsemuksellisia tarpeita. Myös kertomasi liikuntamäärät kuulostavat paljolta. Oletko ajatellut, että saattaisit sairastaa syömishäiriötä? Laihuus- ja ahmimishäiriön oireita voi kartoittaa SCOFF-testillä.
Syömishäiriössä tyypillistä on se, että vaikka toisaalta tietää tarvitsevansa apua, toisaalta sairaus estää sitä hankkimasta.
Suosittelisin hakeutumista syömishäiriöihin perehtyneeseen yksikköön. Psykiatrian poliklinikalle tarvitset lähetteen omalta lääkäriltäsi, esimerkiksi opiskelija- tai työterveydenhuollosta tai terveysasemalta.
(julkaistu 14.9.2016)
Huoli taateleiden syömisestä
Kysymys: Tämän vuoden aikana laihduin syömishäiriön johdosta 10 kiloa, jolloin mittani olivat 161cm/40kg. Kesän aikana kaikki kilot palasivat, ja painan varmasti jo reilusti yli 50 kiloa. Koen tästä päivittäin syyllisyyttä ja suurta ahdistusta. Kysymykseni koskee ainoaa lohtuherkkuani, taateleita (Juicy Dates, RM Import). Voisin syödä niitä 600 gramman paketillisen päivässä, mikä ei tietenkään ole hyväksi; olen aprikoinut, millaisen määrän taateleita voisin syödä, jotten lihoisi niiden sisältämän sokerin vaikutuksesta enää enempää. Muutoin ruokavaliooni kuuluu pääosin höyrytetty parsakaali, tonnikala sekä omenat.
Vastaus: Hienoa, että olet saanut korjattua ravitsemustilaasi. Syömishäiriötä sairastavat henkilöt tuntevat usein ahdistusta ja syyllisyyttä syömiseen sekä kehon muotoon liittyen. Huomaathan, ettei sinun tarvitse olla huolissasi painostasi – ihannepainoalue 161 cm pitkälle on noin 48 – 65 kg, joten yli 50 kg paino on luultavasti juuri sopiva!
Mielestäni ruokavaliosi kuulostaa kovin suppealta – keho tarvitsee päivittäin monenlaisia ravintoaineita, joita saa syömällä riittävästi, säännöllisesti ja monipuolisesti ruoka-aineita eri ruoka-aineryhmistä: Useimmille sopii hyvin 4-5 ateriakertaa päivässä, joista kahdella aterialla lämmintä ruokaa. Voidakseen hyvin ja saadakseen kaikki tarvittavat ravintoaineet, tarvitsee keho päivittäin viljatuotteita, maitotuotteita, lihaa, kalaa, kanaa tai palkokasveja, rasvoja sekä kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Tukea hyvän ja monipuolisen ruokavalion toteuttamiseen saat Syö hyvää –sivustolta.
Joskus riittämättömästä syömisestä johtuva energian ja ravintoaineiden puutos aiheuttaa makeannälkää, ja kokemukseni perusteella uskaltaisinkin väittää, että tarve taatelien runsaaseen syömiseen johtuu energiavajeesta. Sopivaa taatelimäärää päivässä on vaikea sanoa – kaikki kun riippuu ruokavalion kokonaisuudesta. Kohtuullinen määrä voisi kuitenkin olla esimerkiksi muutama taateli pari-kolme kertaa päivässä, muun aterian päätteeksi, jälkiruokana.
Kysymyksestäsi ei tule ilmi, oletko tällä hetkellä hoidossa syömishäiriön vuoksi. Suosittelisin hakeutumista syömishäiriöihin perehtyneeseen yksikköön. Psykiatrian poliklinikalle tarvitset lähetteen omalta lääkäriltäsi, esimerkiksi opiskelija- tai työterveydenhuollosta tai terveysasemalta.
(julkaistu 14.9.2016)
Allergiaruokavalio ja painonhallinta
Kysymys: Minulla on kotona monta eri ruoka-allergiaa, ei saa tehdä ruokaa maidosta, vehnästä, pähkinästä, kalasta eikä pippureista, kukkakaalista jne. Oma paino on noussut vaihdevuosien myötä, on ollut stressiä ja kiirettä. Liikun paljon ja painan melkein 100 kg eikä liikunta ja aktiivinen arki näy missään. En ole mikään herkuttelija enkä juo viinaa enkä tupakoi. Eikä minulla ole mitään sairauksia, ne on tutkittu. Mikähän se oikein mättää?
Vastaus: Paino kertoo energiansaannistamme. Jos saamme liikaa energiaa kulutukseen nähden, paino nousee. Jos taas saamme vähemmän energiaa kuin mitä kulutamme, paino laskee. Vaikka kysyjän perheessä on paljon allergioita, jotka rajoittavat ruokavaliota, on silti energiaa mahdollista saada liikaa.
Painonhallinnan kolme tärkeintä asiaa ovat: ateriarytmi, annoskoko ja kasvikset. Ensimmäiseksi kannattaa pistää kuntoon ateriarytmi. Aamupala herättää kehon päivään. Lounas ja päivällinen ovat aamupalan ohella pääateriat, joita täydennetään 1-2 välipalalla. Päivässä tulisi siis olla 4-6 ateriaa noin 3-4 tunnin välein, ettei nälkä pääse kasvamaan liian suureksi. Ateriarytmi auttaa annoskoon hallinnassa, kuin myös kasvikset. Täytä lautasesta ainakin puolet kasviksilla, niin saat keveyden lisäksi täyttävyyttä ja vitamiineja. Tarkastele omia tottumuksiasi ja opi löytämään nk. sudenkuopat eli painoa nostavat tekijät ja pyrkiä vaikuttamaan niihin. Saako stressi syömään sinut enemmän tai huonompi laatuista ruokaa, tuleeko kiireessä napattua suuhun mitä sattuu ja milloin sattuu?
Painonhallinnasta on ollut aikaisempiakin kysymyksiä täällä ravitsemusterapeutin palstalla, joten voit käydä lukaisemassa myös aikaisemmat vastaukset ja saada niistä lisävinkkejä. Lisäksi kannattaa vierailla osoitteessa www.painonhallintalo.fi
(julkaistu 20.6.2016)
Syömispulmista toipuminen ja joustava syöminen
Kysymys: Heippa! Olen 20-vuotias nuori nainen ja pari vuotta sitten sairastin ortoreksia-tyyppistä oireilua ja anoreksiaan viittavaa( kuitenkin diagnosoimatonta ja pääpaino oli terveellisissä " hyvät ja pahat" ruokavalinnoissa). Tällöin painoin n. 52 kg, nyt olen saanut painoni 60 kg:n lukemiin, mistä olen iloinen. Mutta ongelmana tässä on nyt, koska olen hyvin rutinoitunut ja kellontarkka ruokailija, koska olen oppinut tiheät ruokailukerrat (vaikkei nälkää edes tulisi). Tuntuu, että kun olen opetellut syömään taas lautasmallin ja ruokaympyröiden mukaisesti,niin tästä on hyvin vaikea päästää pois. Ymmärrän kuitenkin, että jotta sain painoni nousemaan järkevä ja säännöllinen ruokavalio oli välttämättömyys, jotta pääsin nykyiseen lukemaan. Kaipaan kuitenkin syömiseen joustavuutta ja rentoutta, jotta lounaan voisi välillä skipata vaikka välipalaa tilalle tai että elämä ei pyörisi "kellotettujen syömisten ympärille" ~hieman kärjistetysti. Toivoisin oppivani kuuntelemaan paremmin itseäni, mitä oikeastaan haluan ottaa. Nykyään harrastan liikuntaa( lähinnä juoksua ja kuntopiiriä) lähes
päivittäin. Kiitos avusta:)!
Vastaus: Kerrot suhteesi ruokaan olleen häiriintynyt pari vuotta aiemmin, mutta tilanteen muuttuneen toimintasi seurauksena. Hienoa! Kommenttisi siitä, että olet iloinen painonnoususta, voitaneen tulkita myös merkkinä toipumisesta. Olet käyttänyt täsmäsyömistä tilanteen ratkaisemiseksi ja se onkin toiminut hyvin. Täsmäsyömisellä tarkoitetaan säännöllistä, monipuolista ja riittävää ruokailua, jolla ravitsemustila korjaantuu ja kehon toiminta palautuu normaaliksi. Mikäli nälkä- kylläisyysmekanismi ei toimi, syödään aluksi kellon mukaan; kolmen-neljän tunnin välein. Kun säännöllisyys, monipuolisuus ja riittävyys toteutuvat, on viimeistään aika aloittaa joustavuuden harjoittelu. Joustavuutta voi harjoitella sekä aterioiden koostamisessa, haastamalla ”hyvät ja pahat” ruokavalinta –ajatuksia sekä myös ruokailuajoissa. Tässä harjoittelussa on tosi tärkeää tiedostaa, mikä tulee häiriintyneestä syömisestä ja mitkä ovat omia terveitä ajatuksia. Itseään oppii kuuntelemaan nimenomaan harjoittelemalla. Ajatus syömisen rentoudesta kuulostaa tosi hyvältä pohdinnalta! Eli tätäkin säännöllisen syömisen opittua kaavaa on hyvä opetella rikkomaan. Voisit kokeilla vaikka seuraavia:
· viikonloppuna aamupalalla croissant ja kahvi
· välipalalla kahvilassa kahvia ja kakkupala
· lounaalla välipalatyyppinen ateria, esim. täytetty sämpylä/patonki, jogurtti, hedelmä ja juoma
· aterialla myös jälkiruoka, esim. jäätelö tai leivonnainen
· aterialla keskittyminen kylläisyydentunteen havainnointiin
· eri seurassa syöminen
· ruokailurytmin vaihtaminen; esimerkiksi aamupala-välipala-myöhäinen lounas-päivällinen-iltapala TAI aamupala-lounas-välipala-toinen välipala (=iltapala)-päivällinen.
Valitse harjoitteista ne, jotka koet tarpeelliseksi omalla kohdallasi. Mikäli mietit, onkohan jossain kohdassa haastetta; kokeile, niin tiedät. Anna itsellesi aikaa joustavuuden harjoitteluun ja toipumiseen.
Samaa ajatusta harjoittelusta ja itsensä kuuntelemisesta voi miettiä tarvittaessa myös liikunnan kohdalla.
(Julkaistu 1.6.2016)
Suolanhimo?
Kysymys: Olen 26 -vuotias mies, jolla on lievää keskivartalolihavuutta. Olen jo vuoden ajan treenannut lihaskuntoa mikä on myös kasvanut selvästi. Kävelen töihin ja takaisin päivittäin eli yhteensä noin 35 kilometriä viikoittain. Minun ongelmani on paha suolanhimo, josta en pääse ollenkaan eroon ja himo on varsinkin perunalastuihin. Kolme päivää ilman sipsejä ja minulla on olo että alan hakkaamaan päätä seinään eikä mielessä ole mitään muuta.. Haluaisin alkaa kunnolla niin sanotusti laihduttamaan, ainakin saada vatsa hoikempaan muotoon ja jenkkakahvat pois. Mutta tuo suolanhimo on suurin este minulle. Olen raskaan sarjan hikoilija mikä luulemani mukaan vaikuttaa elimistön suolapitoisuuteen mutta.. Onko mitään millä minä voisin huijata kroppaani/aivojani eri suuntaan? Olen lukenut, että kromi tabletit vaikuttavat makeanhimon hallintaan niin onko mitään mikä vaikuttaisi vastaavasti suolan himoon?
Vastaus: Kysyjä on lisännyt liikuntaa, mikä auttaa painonhallinnassa, hienoa! Kysyjä kuvaa ongelmakseen suuren suolan himon, jonka hän kuvastaa vaikeuttavan painonhallintaa. Itse suola ei sisällä energiaa, eikä näin vaikuta painonhallintaan, mutta toki suolaiset ruoka-aineet, kuten tässä tapauksessa perunalastut, sisältävät paljon energiaa. Kysyjä kuvaa himoa varsinkin perunalastuihin, joten ensimmäisenä tarkastelisin, että ruokavalio on kokonaisuutena kunnossa. Eli onko ateriarytmi säännöllinen, 4-6 ateriaa noin 3-4 tunnin välein? Perunalastujen himo voi olla myös fysiologista nälkää. Himo voi olla myös tottumus/tapa, josta voi opetella eroon. Löytyykö aterioilta kasviksia sekä laadukasta proteiinia?
Suomalaiset, varsinkin miehet, saavat tällä hetkellä suolaa runsaasti yli suosituksen, 5 g/pvä, joten en suosittelisi suolan lisäämistäkään. Suola vaikuttaa varsinkin verenpainetta nostavasti ja korkea verenpaine lisää riskiä sydän- ja verisuonitauteihin. Jos ongelma on ollut aterioiden vähyydessä tai riittämättömyydessä, saa ”suolavajetta” korjattua aterioita lisäämällä ja monipuolistamalla, jolloin myös suolaa tulee enemmän. Jos kaipaa enemmän suolan makua on hyvä vinkki tehdä ruoka vähäsuolaisena, mutta ripauttaa suolaa annoksen päälle. Tämä annoksen päälle lisätty suola maistetaan herkemmin, kuin itse ruoan joukossa oleva suola.
Kysyjä kertoo hikoilevansa runsaasti, joten suolaa myös poistuu kehosta. Nestettä on hyvä nauttia tasaisesti päivän mittaan, noin 1.5- 2 litraa vettä, jotta elimistön nestetasapaino pysyy yllä. Jos juo runsaasti/liikaa, myös elimistön elektrolyyttipitoisuudet (esim. natrium, kalium) laskevat kun tilavuus suurenee ja niitä poistuu hikoillessa ja virtsan mukana enemmän. Eli korostaisin nimenomaan sopivaa juomista, ei yli- eikä ali. Lisää suolasta ja sen terveysriskeistä voi lukea Sydänliiton sivuilta.
(Julkaistu 13.5.2016)
Ruoka hallitsee elämää; onko kyse syömishäiriöstä?
Kysymys: Ruoka hallitsee elämääni. Heti aamulla ensimmäinen ajatukseni on aamiainen. Syön pääosin terveellisesti mutta paljon ja useita kertoja päivässä. Olen urheilija, joten tarvitsenkin paljon ruokaa mutta ongelma on se, että syöminen on usein hallitsematonta. Haen syömisestä hyvää oloa ja haluan pitkittää ruokailuhetkiä. Koulupäivän aikana odotan lounasta ja kun sen aika koittaa, syön ison annoksen ja saatan hakea lisääkin. Lounaan jälkeiset tunnit ovat tuskaa, sillä seuraavaan ateriaan on niin pitkä aika. Kotiin tultuani syön mahdollisimman pitkään. Sitten käyn usein treenaamassa ja sen jälkeen voin hyvällä omatunnolla syödä, paljon. Arkisin syöminen pysyy kohtuullisesti kasassa mutta viikonloppuisin rutiinien mennessä sekaisin ja kotona tarjolla ollessa niin monia herkkuja ei itsekurini riitä niistä pitäytymään. Syön viikonloppuisin kohtuuttomasti herkkuja ja niiden syöminen on ahmimisenomaista. Saatan ajatella perjantai-iltana, että tänään syön paljon herkkuja niin selviän taas viikon päähän. Lopputuloksena on kuitenkin itseni soimaus ja herkuttelun jatkuminen seuraavana päivänä. Syöminen on liian iso osa elämääni. Onko minulla jokin syömishäiriö? Mitä minun tulisi tehdä?
Vastaus: Kysyjä toteaa, että ruoka hallitsee hänen elämääsi. Toisaalta hän kuvaa tervettä ruokasuhdetta: sen tiedostamista, että urheilijan tarvitsee paljon ruokaa, syöminen tuo hänelle myös mielihyvää. Toisaalta hän kuvaa ruoan jatkuvaa ajattelua, syömisen ”oikeutuksen” hankkimista liikunnalla, ruokailuhetkien pitkittämistä ja hallitsematonta syömistä. Nämä viittaavat epäterveeseen/häiriintyneeseen ruokasuhteeseen.
Häiriintynyt suhde ruokaan voi ilmetä ”epäterveinä” ruoka-ajatuksina, ruokailuun liittyvinä epämiellyttävinä tuntemuksina sekä häiriintyneenä syömiskäyttäytymisenä. Syöminen/syömättömyys saa tällöin elämässä tavanomaista suuremman merkityksen, se voi tuntua jopa elämän tärkeimmältä asialta. Kysyjä miettii, onko hänellä syömishäiriö. Ei ole tavatonta, että ihminen syö muuhunkin kuin nälkäänsä tai mielihaluunsa. Tunteiden ”hoitaminen” ruolla on irrationaalista, mutta hyvinkin tavallista. Syömisellä saatetaan pyrkiä eroon jostakin tunteesta tai pyrkiä muuttamaan se siedettävämmäksi, jolloin puhutaan tunnesyömisestä. Suuremman ruokamäärän syöminen välillä ei myöskään ole ”epätervettä”. Häiriöstä on kyse, mikäli oire toistuu siinä määrin, että se alkaa joko omissa tai lähiympäristön silmissä selvästi haitata arkista toimintakykyä (ihmissuhteita, koulua, työntekoa, harrastuksia) tai fyysistä terveyttä. Urheilija tarvitsee paljon ravintoa, joten kysyjä voisi pohtia, että syökö viikolla riittävästi vai kasvaako ”nälkävelka” viikon aikana, jolloin elimistö saa liian vähän ravintoa viikon aikana, joka purkautuu isojen annosten ja herkkujen syömisenä viikonloppuisin. Anna keholle myös lepoaikaa, eli pidä liikunnasta lepopäiviä. Terve suhtautuminen ruokaan tarkoittaa sitä, että voi myös lepopäivinä syödä normaalisti ja riittävästi, ilman että kuluttaa energiaa liikkumalla.
Syömishäiriön toteaminen vaatii paljon selvittelyä, joten kysymyksessä esitettyjen tietojen perustella on mahdoton sanoa, onko kyse syömishäiriöstä. Syömishäiriöt ovat vakavia mielenterveyden häiriöitä, joissa mahdollisimman varhaisen avun saamisella on tärkeä merkitys toipumiselle. Kysyjän kertoman perusteella suhteessa ruokaan saattaa olla jotain häiriintynyttä. Tämä saattaa johtaa syömishäiriöön.
Mietinkin, miksi ruoasta ja syömisestä on tullut kysyjälle niin tärkeä asia. Mistä lähtien hän on huomannut muutoksia ajattelussaan ja käyttäytymisessään? Onko hänen elämässään tapahtunut jotain, joka olisi voinut vaikuttaa ruokasuhteeseen?
Ehdotan, että aivan ensimmäiseksi kysyjä pohdiskelisi konkreettisia asioita:
1) Syökö riittävästi aterioilla? Syökö säännöllisesti? Epäsäännöllinen ja liian niukka syöminen altistaa ahminnalle/syömisen hallinnan tunteen menetykselle. Urheilija tarvitsee paljon ruokaa kattaakseen energiantarpeensa.
2) Millainen suhde on herkkuihin? Onko kysyjällä ajatus, että herkut ovat jotain kiellettyä? Mikä on kohtuullinen määrä herkkuja? Antaako hän itselleen luvan syödä herkkuja hyvällä omallatunnolla? Herkut kuuluvat myös urheilijan ruokavalioon. Herkkuja voi ”arkipäiväistää” syömällä niitä pienen määrän päivittäin vaikka jälkiruokana.
3) Millä muulla tavalla voi kokea iloa ja saada mielihyvää? Voisiko näitä asioita lisätä elämään, jolloin ruoan merkitys voisi vähentyä.
Kysyjä voisi tutustua Mielenterveystalo –sivustoon, jossa SCOFF-seulalla voi kartoittaa laihuus- ja ahmimishäiriön tavallisimpia oireita. Sivuston oirenavigaattorista saa tietoa psyykkisistä oireista ja ongelmista, voi arvioida oireiden vaikeusastetta ja saada suosituksia sopivista palveluista. Myös osa Irti ahminnasta -omahoito-ohjelman osioista voisi palvella kysyjää, vaikkakin ko. ohjelma on tehty ylipainoisille henkilöille, joilla on ahmintasyömistä.
Mikäli asia mietityttää kysyjää edelleen, hänen olisi myös hyvä hakeutua koulu-, opiskelu- tai työterveydenhuollon tai terveyskeskuksen palveluihin arvioon.
(Julkaistu 13.4.2016)
Hormonaalinen ehkäisy ja painonnousu
Kysymys: Olen 21vuotias 158cm nuori nainen. En ole muuttanut elämäntapojani yhtään viimeisen 6kk aikana. Käyn salilla 4krt viikossa ja lenkillä muutaman kerran. Syön erittäin terveellisesti ja normaalisti.
Painoin viime marraskuussa 60kg, ja lopetin e-pillerit epäsäännöllisten kuukautisieni takia. Paino laski muutaman kilon. Nyt olen lihonut 16kg.... missä vika voi olla? aloitin uudet minipillerit tammikuussa..
Vastaus: Kysyjän ongelmana on selittämätön painonnousu. Kysyjä ei ole muuttanut elämäntapojaan, mutta siitä huolimatta paino on noussut. Hormonitoiminta vaikuttaa myös painoon ja voi olla, että elimistösi reagoi näin lääkevaihdokseen. Kieltämättä painonnousu kuulostaa isolle, kun kysymys on 4 kuukauden jaksosta jona paino on noussut, jos ymmärsin oikein kysyjän kertoman. Voisit olla asiasta yhteydessä uudet minipillerit määränneeseen lääkäriin tai keskustella asiasta terveydenhoitajan kanssa. Onko ehkä tarvetta ottaa laboratoriokokeita esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminnan poissulkemiseksi? Väestöliiton sivuilla on artikkeli hormonaalisen ehkäisyn eduista ja haitoista, jossa myös kerrottu painonnoususta.
Kysyjä kertoo myös syövänsä erittäin terveellisesti. On hyvä muistaa, että ruokavalio on joustava kokonaisuus ja senkin äärimmilleen vieminen voi häiritä elimistöä. Suosittelen kysyjää tarkistamaan, että saa ruokavaliostaan riittävästi energiaravintoaineita, eli hiilihydraattia, rasvaa ja proteiinia suhteessa suureen liikuntamäärään.
(julkaistu 8.4.2016 )
Nuoren ylipaino
Kysymys: Olen huolissani lähipiirissäni olevasta nuoresta, 15 v pituus yli 175 cm, paino ainakin 100 kg. Hän ei liiku, pelaa ja istuu, ja kun ei jaksa istua, makaa. Kunto on huono, samoin itsetunto. Ylipaino tekee liikkumisesta vaikeaa, joten liikkuminen näyttää vähenevän entisestään. Olen etsinyt netistä palvelua tai tahoa, joka auttaisi lasta laihtumaan, mutta vaikuttaa siltä, että lapsen lihavuuteen ei kukaan halua puuttua. Pituuskasvun odotetaan korjaavan asian, mutta näin ei ole käynyt. Onko lapsen lihavuus tabu myös terveydenhuollolle? Pääseekö lihava lapsi vaikuttavien palvelujen piiriin vasta täytettyään 18 v? Lapsi on hyvin tietoinen lihavuudestaan ja on keskustellut siitä ainakin vanhempiensa ja jonkun terveydenhuollon seurantahenkilön kanssa. Seuranta ei ole tuottanut minkäänlaista tulosta. Lapsi ei usko itse laihtuvansa ikinä. Miten voisin auttaa? Onko lihaville lapsille kotiin asti tulevaa intensiiviohjausta tarjolla jossain, esim. yksityisillä palveluntarjoajilla?
Ehkä personal trainer -tyyppinen intensiiviohjausjakso voisi auttaa, jossa ulkopuolinen neuvoisi ja seuraisi rinnalla arjen perusasiat kohdalleen. Perheen omat eväät eivät tähän näytä riittävän.
Vastaus: Olet huolissasi nuoren elintavoista ja näiden seurauksena syntyneestä ylipainosta. Kertomillasi mitoilla pituuden ja painon suhde tulkitaan lihavuudeksi, jolloin painonhallinta on tärkeää tulevien terveysriskien välttämiseksi. Käypä hoito – suosituksen mukaan tavoitteena on puuttua painonnousuun mahdollisimman varhain. Koulun terveystarkastukseen sisältyy kasvun seuranta, joten tn. aiheesta on puhuttu ainakin näissä yhteyksissä. Lasten ja nuorten lihavuuden hoidosta on tehty alueellisia hoitoketjuja, joiden mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöt toimivat.
Painonhallinnassa on kyse käyttäytymismuutoksista. Suunnataan katse kiloista käyttäytymiseen; milloin syön, mitä syön, mitä fyysistä aktiivisuutta arjessani on ym. Lähtökohtaisesti voisi ajatella, ettei muutos ole koskaan ihmiselle helppo, vaan vaatii tosiaan vahvan motivaation, halun toimia. Tämän oman motivaation lähteen löytäminen on tosi tärkeää. Eli nuoren oma halu saada muutosta aikaan on välttämätöntä. Tätä halua voi myös ”etsiä” yhdessä terveydenhuollon ammattihenkilön tai läheisen kanssa.
Kun halua muutokseen on, lähdetään miettimään muutoskohtia ja näistä nuori valitsee ne, joihin haluaa muutosta ja kokee sen myös pystyvänsä tekemään. Muutos on hyvä määritellä tavoitteen muotoon; mitä teen, milloin, kenen kanssa ym. Yleensä kannattaa lähteä niistä, jotka nuori kokee helpoimmaksi. Ehkä kannattaa valita aluksi vain yksi muutos. Tämän jälkeen tätä uutta toimintatapaa lähdetään harjoittelemaan.
Mikäli nuoren näkemys on, ettei laihtuminen ole mahdollista, on todella tärkeää määritellä pieniä muutoksia, joiden kautta on todennäköistä saada onnistumisen kokemuksia, ja jolloin kokemus omasta pystyvyydestä lisääntyy.
Muutokseen tarvitaan tukea. Ja tässä nuoren lähipiirillä on tärkeä rooli. Perheen aikuisten tehtävä on vastata ruokakaappien sisällöstä ja ohjata hyvinvointia tukevaan ruokailurytmiin. Itse asiassa muutos koskee koko perhettä ja perheen tulisi noudattaa samoja terveyttä edistäviä elämäntapoja. Muutoksen suunnittelussa onkin hyvä olla mukana myös perheen aikuiset, jotta myös vastuista ja kannustamistavoista voidaan sopia yhdessä. Muutoksiin on hyvä olla myönteinen ja kannustava asenne. Syömisen vahtiminen ja negatiivinen kommentointi johtavat harvoin tuloksiin. Myös muut nuoren läheiset voivat olla tukemassa muutoksiin, esimerkiksi pyytää mukaan pelaamaan tai muihin urheiluharrastuksiin.
Yksityisten palveluntarjoajien tarjonnasta ei minulla ole näkemystä. Ensisijaisesti asiaa pitäisi mielestäni lähteä selvittämään terveydenhuollon ammattihenkilön kanssa, esimerkiksi kouluterveydenhoitajan. Tähän toki vaaditaan perheen ja nuoren oma suostumus ja aloite, yhteydenotto terveydenhoitajaan tai muuhun terveydenhuoltoon.
Elämäntapojen tarkastelun voi aloittaa alla listatuista ruokavaliomuutoksista. Listasta voi valita yhden muutoksen kerrallaan harjoiteltavaksi
- säännöllinen aamiainen
-
perheen yhteinen ateriointi
-
sokeripitoisten päivittäisten juomien välttäminen
-
ruokavalion hyvä koostumus ja kuitupitoisuus
- kasvisten, marjojen ja hedelmien käytön lisääminen
-
ruoan rasvapitoisuuden vähentäminen
- pikaruokien käytön vähentäminen ja
- napostelun välttäminen.
Lisätietoa:
Onko kyseessä syömishäiriö?
Kysymys: Hei! Olen etsinyt vastaajaa kysymykseeni. Voisitko sinä kertoa, että onko minulla syömishäiriö. Silloin kun pitäisi syödä niin tulee ajatus et onko pakko, tää on tylsää ja tyhmää, eli syön vain väkisin enkä tykkää syömisestä. Olen huomannut että jätän myös syömättä jos mieli on yhtään maassa. Olen aina ollut hoikka mutta viimisen vuoden aikana painoni tippui 36 kilosta 33 kiloon. Mistä saisin apua??
Vastaus: Syömishäiriön toteaminen vaatii yleensä useita tapaamiskertoja ja tarkkaa selvitystä. Ja diagnoosin määrittäminen on lääkärin työtä. Eli näillä tiedoilla ei vielä voi päätellä, onko kyseessä syömishäiriö. Jonkinlaista haastetta syömisessä kuitenkin näyttäisi olevan, koska ruoka ja syöminen eivät tuo mielihyvää. Toisaalta on hyvinkin tavallista, ettei ruoka maistu, jos on alakuloinen olo. Jos tällainen tilanne jatkuu pidempään, voi energiansaanti jäädä tarpeeseen nähden liian vähäiseksi, joka sitten näkyy puntarissa painonlaskuna. Mikäli ruoka ei maistu, tulisi kuitenkin syödä jotain, vaikka pienempiä annoksia useita kertoja päivässä ja valita sellaista ruokaa, jota pystyy syömään.
Painolukemasi kuulostaa tosi matalalta. Pituutta, ikää ja sukupuolta tietämättä tähän ei voi ottaa sen enempää kantaa. Ehdotan, että hakeudut terveydenhuollon ammattilaisen luo selvittelemään asiaa. Mikäli olet nuori (koululainen tai opiskelija), niin mene juttelemaan asiasta koulu- tai opiskelijaterveydenhoitajan kanssa. Hän osaa ohjata tarvittaessa eteenpäin. Mikäli olet aikuinen, ota yhteyttä työterveyshuoltoon tai terveyskeskukseen.
(Julkaistu 21.8.2013)