Lapsi kasvaa ja kehittyy

Vauvaikä - varhainen vuorovaikutus

Vauvan syntymän jälkeen vanhempien elämä mullistuu.  Päätökset koskettavat myös pientä avutonta lasta, joka tarvitsee huolenpitoa. Tärkeintä vauvalle on saada kiinnittyä vanhempiinsa. Vanhempien tehtävänä on tunnistaa lapsen tarpeet ja vastata niihin. Kun lapsen tarpeet huomioidaan ja niihin reagoidaan, lapsi oppii luottamaan aikuiseen ja hänelle syntyy turvallinen olo. Lapsen kehitys on jatkuvaa ja kaikki asiat vaikuttavat kaikkeen. Vuorovaikutus vanhempien ja muiden ihmisten kanssa muodostaa lapsen kehitysympäristön. Ensimmäisen elinvuoden aikana lapsen kasvussa ja kehityksessä tapahtuu paljon, lähes päivittäin voi huomata uuden asian. Ensimmäinen vuosi on merkittävä ajanjakso myös tunne-elämän kehittymisen kannalta. Varhaisella vuorovaikutuksella on suuri merkitys.

Vanhempana olemisen tärkein tehtävä on mahdollistaa vuorovaikutus lapsen kanssa, tärkeintä lapselle ovat omat vanhemmat. Lapselle vanhemman kiintymys ja rakkaus näyttäytyy arjessa läsnäolona. Riittävän hyvä vanhempi ei ole täydellinen vaan vanhempi, joka antaa lapselle turvaa, luo rajoja, on käytettävissä kun lapsi vanhempaa tarvitsee, hellii, huolehtii ja samalla myös hyväksyy että välillä on uupunut, väsynyt ja voi menettää malttinsa. Vanhemmuuteen kasvetaan pikkuhiljaa yhdessä lapsen myötä. Lapsi oppii vanhemmiltaan ja vanhemmat lapseltaan. Varhaisesta vuorovaikutuksesta, liikkumisen kehittymisen tukemisesta, kantamisesta ja kylkinostosta voit lukea lisää Kersanetistä.

Vuodet vierii

Taaperoikäinen on iloinen löytöretkeilijä ja ikiliikkuja. Hän liikkuu, tutkii, kokeilee ja kiipeilee. Lapsi heittää ja kantaa tavaroita paikasta toiseen. Jo parivuotias touhuaa itsekseen jonkin aikaa, mutta isän tai äidin kanssa touhuaminen on kuitenkin lapsen lempipuuhaa. Hän tahtoo auttaa, olla mukana leipomisessa tai pyykin ripustamisessa.  Mielikuvitus kehittyy ja samalla leikit saattavat muuttua villeiksi ja rajuiksi, jolloin tarvitaan aikuista valvomaan ja suojelemaan vaaratilanteilta – välillä voi tuntua, että silmät pitäisi olla selässäkin. Tiedonjano on pohjaton. Taaperoikäinen on avoin ja utelias, hän saattaa alkaa jutella vieraiden ihmisten kanssa ja kysellä heiltä asioita, hän myös kertoo mielellään perhetapahtumista. 

Leikki-ikäinen on jo aika omatoiminen, mutta tarvitsee vielä paljon vanhempien ja perheen taustatukea toiminnoissaan. Usein hän on auttamaton kerskailija ja liioittelija, jota saatetaan erehtyä pitämään valehteluna. Koti on tärkeä ja kaikki siellä on suurinta ja kauneinta. Liioittelu näkyy myös tunteenpurkauksissa. Lapsi tarvitsee paljon hellyyttä ja läheisyyttä, perheen yhdessäoloa ja yhdessä tekemistä, mikä luo läheisyyttä ja turvallisuutta lapselle. Vanhempien esimerkki on tärkeä. Vanhemmilta opitaan käyttäytyminen, kohteliaisuus, toisten kanssa toimiminen, kiittäminen ja moite. Leikki-ikäinen on hyvin sosiaalinen. Toisten lasten seurasta tulee yhä tärkeämpää. Ryhmässä opitaan huomioimaan toiset lapset, jakamaan tavaroita, odottamaan omaa vuoroaan ja sovittelemaan.

Esikoululainen liikkuu jatkuvasti ja hän hallitsee liikkeensä jo varsin hyvin. Hänellä on valmiudet oppia hiihtämään, luistelemaan ja pyöräilemään, vaikka ajoittaista kömpelyyttäkin vielä on. Eskarilaiselle kaverit ovat tärkeitä ja heidän kanssaan leikitään mm. mielikuvitus- ja roolileikkejä. Ryhmäleikit harjaannuttavat oman vuoron odottamista ja vastavuoroisuutta. Puheissa voi olla vielä liioittelua, mutta lapsi ei enää kerro mahdottomuuksia. Lapsi pitää tarinoista ja kertoo niitä mielellään myös itse. Tässä iässä aikuinen kohtaa kysymysten tulvan; kysellään elämästä ja kuolemasta ja usein toistuu kysymykset ”miksi” ja ”missä tehty”. Lapsi alkaa pohtia, mikä on oikein ja väärin. Esikoululainen pelkää herkästi ja usein pelko liittyy menettämiseen. Vanhempien kannattaa valikoida, mitä televisio-ohjelmia saa katsoa. Mielialat vaihtelevat, nauru, itku ja kiukku vuorottelevat.

Alakoululaiselle koti on tärkeä paikka harjoitella vastavuoroisuutta ja kuuntelemista arkisissa tilanteissa, kuten ruokaillessa ja muissa perhehetkissä. Lapsi osallistuu mielellään myös kotiasioiden suunnitteluun. Ajattelun kehittyessä mahdollistuu asettuminen toisen asemaan ja lapsi oppii ajattelemaan asioita toisen ihmisen kannalta, samalla kehittyy kyky ymmärtää virheellisten päätösten seurauksia. Keskusteleminen opettaa lasta näkemään asioiden eri puolia. Suhde aikuisiin on alakoulussa myönteinen ja opettajalla on vahva auktoriteettiasema. Aikuisten toiminnan kyseenalaistaminen alkaa alakoulun loppuvaiheessa, jolloin suhde aikuisiin alkaa muodostua ristiriitaisemmaksi; toisaalta halutaan hellyyttä, mutta toisaalta halutaan itsenäisyyttä ja omaa tilaa, aikuiset kohtaavat entistä enemmän kritiikkiä. Perheaika edistää kaikilla tavoilla lapsen kehitystä ja hyvinvointia. 

Lasten kehittyminen ja uusien taitojen oppiminen ovat varsin suosittuja keskustelunaiheita vanhempien keskuudessa. On tärkeää muistaa, että lapsia ei saisi koskaan vertailla toisiinsa, sillä jokainen lapsi on yksilö ja kehittyy omaa tahtiaan. Lapsi saavuttaa kehityksen eri vaiheet yksilöllisesti tai vaiheita voi jäädä kokonaan pois. On hyvä muistaa, että kuvaukset eri sivustoilla lasten ja nuoren kehityksestä ovat aina yleistä tietoa eivätkä sellaisenaan kuvaa yksittäistä lasta tai nuorta.

Linkkejä ja luettavaa:

Kasvukäyräsivusto
Kersanet, Lapsen kasvu ja kehitys
MLL, Lapsen ja vanhemman varhainen vuorovaikutus
Neuvokasperhe
Terveyskirjasto Kotineuvola
THL, Meille tulee vauva