Äitiysneuvolan perustutkimukset

Verenpaineen mittaus: 
Odottavan äidin verenpainetta seurataan jokaisella neuvolakäynnillä. Verenpainetason vaihtelu on tyypillistä raskausaikana. Sen kohoaminen lisää raskauskomplikaatioiden riskiä. Kohonnut verenpaine voi viitata myös raskausmyrkytykseen (raskausmyrkytyksestä voi lukea lisää rv 26-28 kohdalta). Mikäli vastaanotolla odottavalla äidillä on korkeat verenpaineet, voi hän saada kotiin ohjeistukseksi verenpaineen seurannan. Lisäksi korkeaan verenpaineeseen voivat vaikuttaa elintavat kuten syömiset ja liikkumiset. Terveydenhoitaja neuvoo asiasta lisää neuvolakäynneillä.

Pituus ja paino: 
Raskaanaolevan pituus tarkistetaan vain ensimmäisellä käynnillä. Painoa seurataan jokaisella käynnillä. Raskausaikana painonnousua tulee keskimäärin 14-15 kg. Tämä koostuu sikiön painosta, lapsiveden määrästä, istukan kasvusta sekä äidin kudosten kasvusta. Liian pieni painonnousu lisää vauvan pienipainoisuutta sekä kehitysongelmia verrattuna lapsiin, joiden äidin paino on noussut riittävästi raskausaikana. Liiallinen painonnousu taas lisää riskiä raskauskomplikaatioihin, keisarileikkaukseen sekä vauvan suuripainoisuuteen. Liiallinen painonnousu myös vaikeuttaa jatkossa äidin palautumista entiseen painoonsa. 

Virtsanäyte: 
Ennen jokaista vastaanottokäyntiä odottava äiti käy antamassa virtsanäytteen neuvolan ohjeiden mukaisesti. Yleensä virtsasta katsotaan, onko siinä sokeria (U-Gluk) tai proteiinia (U-Prot), mutta tarvittaessa voidaan ottaa myös muita näytteitä. Jos virtsassa on sokeria, se voi viitata raskausdiabetekseen. Proteiinit eli valkuaisaineet voivat kertoa mahdollisesta tulehduksesta tai raskausmyrkytyksestä. 

Hemoglobiini: 
Hemoglobiiniarvo tarkistetaan kaikilta ensikäynnillä. Raskausaikana veren hemoglobiini eli veren punasolujen määrä vähenee. Tämä on normaalia, mutta mikäli hemoglobiinitaso laskee ensikäyntiin mennessä alle 110g/l, voi raskaana oleva joutua aloittamaan rautavalmisteen ottamisen päivittäin. Hemoglobiinin tarkistus jokaisella käynnillä ei ole tarpeellista. Mikäli arvo on ensikäynnin mittauksella ollut hyvä, riittää sen tarkistus vasta raskauden keskivaiheilla seuraavan kerran. 

Sf-mitta:
Symfyysi-fundus- eli sf-mitta tarkoittaa välimatkaa häpyliitoksen yläreunasta kohdunpohjan korkeimpaan kohtaan. Sf-mitan tarkoituksena on mitata sikiön kasvua. Sf-mittaus on yleensä turhaa ennen raskausviikkoa 24, sillä tällöin kohdunpohjan arviointi on vaikeaa. Tästä syystä sf-mitta otetaan jokaisella käynnillä vasta raskausviikon 24 jälkeen. 

Ulkotutkimus:
Ulkotutkimuksessa terveydenhoitaja tai muu hoitava taho tunnustelee vatsaa arvioidakseen sikiön tilaa, asentoa ja kokoa. Ulkotutkimus suoritetaan aina tarvittaessa raskausviikon 24 jälkeen. Viimeistään raskausviikolla 35 arvioidaan sikiön tarjontaa. 

Sikiön sykkeen seuranta:
Sikiön sykettä seurataan terveydenhoitajan vastaanotolla dopplerilla. Sikiön sykettä voidaan alkaa neuvolakäynneillä kuuntelemaan raskausviikosta 13 lähtien. Sikiön sykkeen normaali vaihteluväli on 110-160, joka on aikuisen (n. 60-80 lyöntiä minuutissa) sykkeeseen verrattuna paljon nopeampi.

Seulonnat raskauden aikana

Kaikilta odottavilta äideiltä tutkitaan raskaudenaikana veriryhmävasta-aineet sekä määritetään äidin veriryhmä ja rhesus-tekijä. Verinäyte otetaan raskausviikkojen 8-12 välillä. RhD-negatiivisilta äideiltä verinäyte otetaan myös viikoilla 24-26 sekä 36. Mikäli RhD-positiinen äiti on saanut verensiirtoja tai hänen aikaisempaa lastaan on hoidettu vastasyntyneen keltaisuuden vuoksi, otetaan verinäyte myös viikolla 36. Mikäli vasta-aineita löytyy, niiden pitoisuutta seurataan säännöllisesti. 

Kaikille RhD-negatiivisille äideille annetaan neuvolassa anti-D-immunoglobuliinisuojaus –injektio raskausviikoilla 28+0 - 30+6. Mikäli RhD-negatiivinen äiti saa RhD-positiivisen lapsen, annetaan äidille uusi anti-D –injektio 72 tunnin kuluessa synnytyksen jälkeen. 

Kaikilta raskaana olevilta otetaan verinäytteet kupan, hepatiitti B:n ja HIV:n seulomiseksi. Yleensä tämä verikoe otetaan samaan aikaan veriryhmä- ja vasta-ainemäärityksen kanssa.

Raskaana olevilta tutkitaan tarvittaessa B-streptokokki. Synnytyksen yhteydessä GBS:a kantajalle annetaan antibiootti ennaltaehkäisyksi. Myös mikäli aiemmin syntyneellä lapsella on GBS-infektio annetaan äidille antibiootti ennaltaehkäisevästi. GBS ei ole raskaana olevalle äidille vaarallinen, mutta synnytyksen yhteydessä vauva voi saada sen, joka taas voi aiheuttaa vauvalle infektion.

Sikiöseulonnoilla tutkitaan sikiön mahdollisia kromosomi- tai rakennepoikkeavuuksia. Tutkimukset sekä positiivisesta seulasta tulevat jatkotutkimukset ovat vapaaehtoisia. Seulontojen tuloksissa nähdään, mikäli sikiöllä on kohonnut riski vammaan tai sairauteen. Ultraäänitutkimukset ovat kivuttomia ja sikiölle vaarattomia. 

Raskausdiabeteksen havaitsemiseksi tehdään pääsääntöisesti kaikille raskaana oleville kahden tunnin sokerirasitus raskausviikoilla 24+0 – 28+6. Sokerirasitus ei ole tarpeellinen ensisynnyttäjille, jotka ovat alle 25-vuotiaita, normaalipainoisia eikä lähisuvussa ole tyypin 2 diabetesta. Uudelleensynnyttäjille sokerirasitus ei ole tarpeellinen, mikäli he ovat alle 40-vuotiaita, normaalipainoisia eivätkä he ole aiemmin synnyttäneet yli 4,5 kg painoista lasta. Mikäli raskaana olevalla on edellisessä raskaudessa ollut raskausdiabetes, hänellä on polykystisten munasarjojen oireyhtymä, BMI on yli 35, alkuraskaudesta virtsasta on löytynyt sokeria, lähisuvussa on tyypin 2 diabetesta tai hänellä on käytössään kortikosteroidilääkitys, tehdään sokerirasitus raskausviikoilla 12+0 – 16+6. Mikäli ensimmäinen sokerirasitus on ollut normaali, uusitaan koe viikoilla 24+0 – 28+6.