Ravitsemus eri sairauksissa
- Keski-Suomi
- Sähköinen asiointi
- Ravitsemusterapeutin palsta
- Ravitsemus eri sairauksissa
Ravitsemus eri sairauksissa - kysymykset ja vastaukset
Hyvä ravitsemustila auttaa toipumaan sairaudesta. Ruokavalio saattaa olla myös sairauden ainoa hoitomuoto, kuten keliakiassa. Monissa sairauksissa erityisruokavalio on osa hoitoa. Sivulta löydät aiempia vastauksia.
Kihtipotilaan ruokavalio
Kysymys: Hei! Minulla todettiin Kihti 05/2016 ja nyt pitäis noudattaa Kihtipotilaan ruokavaliota. 1.Kun vältettävään tuotteeseen kuuluu leseet, niin enkö saa syödä kauraleseitä? Olen tykännyt jogurtin kanssa ja raejuuston kanssa kauraleseistä aina aamulla. 2. Kaikki pikkukalat ovat kiellettyjen listalla. Nyt jäi epäilys kun kysyin terveydenhoitajalta että, eikö saa syödä tonnikalaakaa, hän sanoi että Ei. Mutta eikös tonnikala ole iso kala ja se on vaan pienitty purkkiin?
Vastaus: Kihdissä veren uraatti- eli virtsahappopitoisuus suurenee liikaa, jolloin uraatti kiteytyy nivelnesteeseen ja aiheuttaa kivuliaan tulehdusreaktion. Lisätietoa kihdistä. Ruoan puriiniaineista syntyy elimistössä virtsahappoa, joten runsaasti puriineja sisältävät ruoat pahentavat kihdin oireita.
Kihtiä hoidetaan ruokavaliolla ja tarvittaessa myös lääkityksellä. Ruokavaliossa keskeistä on riittävä juominen (2-3 litraa), joka edistää virtsahapon erittymistä sekä puriinipitoisten ruoka-aineiden välttäminen tai kohtuukäyttö. Liha, kala ja siipikarja sisältävät kohtalaisesti puriiniaineita, joten niitä suositellaan syömään kohtuullisesti. Aterioilla annoksen kokoaminen lautasmallin mukaan ohjaa sopivaan määrään. Runsaasti puriiniaineita sisältävät sisäelimet sekä kalojen ja broilerin nahka. Tämän vuoksi pikkukalojen syömistä suositellaan vältettäväksi. Tonnikalaa ei siis tarvitse tarkasti välttää, mutta käyttää kuitenkin kohtuudella. Alkoholia suositellaan käytettäväksi enintään pieniä määriä (esim. lasillinen viiniä aterialla) kerrallaan, sillä se lisää virtsahapon muodostumista ja heikentää sen erittymistä virtsaan. Olut myös sisältää puriiniaineita.
Leseet ovat viljatuotteita, joissa on vähän puriiniaineita. Niitä ei siis tarvitse välttää. Kauraleseet sisältävät hyvinvointia edistäviä ainesosia, joten päivittäinen käyttö on hyvinkin suositeltavaa.
Ylipaino altistaa kihdille ja laihduttaminen auttaa hallitsemaan sairauden oireita. Kihtiä sairastavalla hidas painonpudotus on suositeltavaa, sillä nopea laihduttaminen mm. paastolla ja ENE-ruokavaliolla lisää virtsahappopitoisuutta.
(Julkaistu 12.8.2016)
Vatsavaivat ja riittävä rasvan saanti
Kysymys: Olen "moniongelmainen" vatsan suhteen. Minulla on refluksitauti, ärtynyt suoli sekä nyt viimeisimpänä sappivaivat. Olo on epätoivoinen, kun tuntuu ettei voi enää syödä mitään! Syön vähintään puoli kiloa kasviksia päivässä (nyt vaan ei voi sappivaivojen takia syödä enää kaikkia kasviksia), vähärasvaista lihaa ja kanaa, hieman pastaa, perunaa tai riisiä, hieman leipää sekä vähärasvaisia maitotuotteita (n. 3 dl rahkaa ja jugurttia sekä 3 dl piimää päivässä). Tällä ruokavaliolla onnistuin laihtumaan viime vuoden puolella 8 kg ja paino on pysynyt nyt siinä. Nyt kun sappivaivat ilmaantuivat, niin olen lueskellut tietoa vaivasta ja saanut selville, että nopea laihtuminen ja vähärasvainen ruoka saattavat laukaista sappivaivat. Luulen, että minulle on nyt käynyt näin. Kysyisinkin nyt hyvistä rasvoista: refluksin takia minulle ei sovi kalaöljy ja pähkinät eivät kuulemma sovi sappivaivaiselle. Mistä voisin saada hyviä rasvoja ja voisinko saada esimerkin, että kuinka paljon niitä pitäisi ottaa päivässä. Ilmeisesti nykyinen ruokavalioni sisältää liian vähän rasvoja? Olisiko vähärasvainen maustamaton jugurtti, rahka ja piimä nyt vaihdettava normaalirasvaisiin vai pysynkö rasvattomissa? Aiemmin käytin 60 % Oivariini -levitettä leivällä, mutta nyt olen käyttänyt 40 % rasvaa sisältävää rahkariinia. Olisiko jokin muu vaihtoehto parempi?
Vastaus: Kysyjä mietti saako riittävästi hyviä rasvoja. Hän on jo aiemmin siirtynyt vähärasvaisiin maitotuotteisiin, mikä on hyvä valinta, sillä maitotuotteissa on kovaa maitorasvaa, eikä hyviä pehmeitä rasvoja. Myöskään kalaöljyn käyttö ei ole välttämätöntä hyvin rasvojen saamiseksi. Sen sijaan hyviä rasvoja voi lisätä ruokavalioon muista lähteistä, suositeltavaa on käyttää kasviöljyjä ruoanvalmistuksessa ja kasvimargariinia leivillä sekä syödä pähkinöitä ja siemeniä kourallinen päivittäin sekä kalaa 2-3 kertaa viikossa. Rasvan saantia on käsitelty aiemmin kohdassa ”Riittävästi hyviä rasvoja”
Kysyjä pohtii myös riittävää kuidun saantia. Kuitua suositellaan saatavaksi 25 g(naiset) ja 35 g(miehet) vuorokaudessa. Riittävä kuidun saanti edistää vatsantoimintaa ja auttaa painonhallinnassa lisäämällä kylläisyyden tunnetta. Kuitupitoisen aterian jälkeen myös verensokerin nousu on tasaisempaa ja kuidulla on positiivisia vaikutuksia myös sydänterveyteen. Kuidun saannin voi testata täällä. Kuitua saadaan kasviksista, joita suositellaan 5-6 annosta päivässä. Tästä marjoja ja hedelmiä voi olla noin puolet. Käytännössä yksi annos on noin kourallinen. Kuitua saadaan myös viljavalmisteista (leivät, puurot, myslit, murot, pasta, riisi), joita suositellaan naisille 6 annosta ja miehille 9 annosta päivässä. Yksi annos on esimerkiksi 1 leipäviipale tai 1dl puuroa tai pastaa suosien täysjyvävalmisteita. Naiselle riittävän kuitumäärän saa päivän aikana esimerkiksi: 4 ruisleipäviipaletta, 1 dl täysjyväpastaa, 1 dl täysjyväriisiä ja lisäksi 6 kasvisannosta (esim. 2 hedelmää, annos marjoja, annos salaattia sekä lounaalla että päivällisellä ja yksi annos keitettyjä kasviksia lämpimällä aterialla).
Sappivaivoilla kysyjä tarkoittanee sappikivitautia ja sen aiheuttamia kipuoireita. Nopea laihduttaminen (yli 1,5kg/vko) ja toisaalta ylipaino voi lisätä sappikivien vaaraa. Sappikivitaudissa suositellaan kohtuullisesti rasvaa sisältävää tavanomaista ruokavaliota. Kipuja saattaa ilmetä erityisen runsasrasvaisen aterian jälkeen. Oireita voivat yksilöllisesti aiheuttaa myös jotkin ruoka-aineet. Ruokavaliossa tulee kuitenkin välttää vain niitä, jotka itsellä aiheuttavat oireita. Jos pähkinät eivät aiheuta oireita, voi niitä syödä. Säännölliseen ateriarytmiin ja aterioiden kokoon on myös syytä kiinnittää huomiota.
Koska kysyjällä on ärtyvän suolen oireyhtymä, voivat jotkin ruoka-aineet aiheuttaa vatsaoireita. Tärkeää on, että kokeilee itse, mitkä ruoka-aineet itselle sopivat, eikä rajoita turhaan ruokavaliosta pois niitä, jotka eivät aiheuta oireita. Ärtyvän suolen oireyhtymässä voidaan myös kokeilla FODMAP-hiilihydraattien rajoitusta. Lisätietoa voi lukea täältä. FODMAP-ruokavaliokokeilu olisi hyvä toteuttaa asiaan perehtyneen ravitsemusterapeutin ohjauksessa.
(julkaistu 29.4.2016)
Vehnätärkkelys ja fruktaani ärtyvän suolen oireyhtymän hoidossa
Kysymys: Läheiselläni on ärtyvän suolen oireyhtymä. Jos hänen pitää välttää fruktaania, niin voiko silloin syödä vehnätärkkelystä tai gluteenittomia viljatuotteita kuten jauhoja. Onko siis ainoastaan gluteeni poistettu näistä ja säilyykö fruktaani joka tapauksessa? Tiedän, että nämä ovat yksilöllisiä, mutta haluaisin vastauksen nimenomaan tähän kysymykseen.
Vastaus: Ärtyvän suolen oireyhtymässä voi olla avuksi välttää nk. FODMAP- hiilihydraatteja. Lisää FODMAP ruokavaliosta voi lukea tästä. FODMAP hiilihydraatit imeytyvät huonosti ohutsuolessa ja näin aiheuttavat herkkävatsaisille oireita.
Selvitin asiaa Reijo Laatikaisen Pronutritinist -sivujen kautta. Fruktaanit ovat useammasta fruktoosi -molekyylistä muodostuneita ketjuuntuneita hiilihydraatteja. Oligosakkarideja, joihin fruktaani siis kuuluu, on kokojyväviljatuotteissa, kasviksissa, joissakin hedelmissä sekä sienissä. Suurimmat fruktaanien lähteet, yli 90 % saannista, ovat vehnä ja sipuli. Suomalaisten fruktaanien saantia ei ilmeisesti ole selvitetty, mutta meillä merkittäviä lähteitä ovat myös ruis ja kaura. Kasvikunnan tuotteiden lisäksi fruktaaneja on runsaasti myös uusissa teollisissa ”terveyselintarvikkeissa”, kuten joissakin keyvt- tai vatsanhyvinvointiin tarkoitettussa juomissa ja jogurteissa ja tuotteissa, joissa on lisättyä kuitua. Fruktaanit ovat piiloutuneet nimien inuliini, FOS ja GOS taakse. Jalostaminen eli teollinen ruuan käsittely ei vaikuta juurikaan fruktaanien määrään.
Pääsääntöisesti FODMAP-ruokavaliota noudattavaa ohjataan syömään gluteenittomia viljatuotteita, sisältäen myös kauran. Kysyin vehnätärkkelyksestä vielä tarkennusta Leena Putkoselta (TtM, Laillistettu ravitsemusterapeutti), joka on erityisen perehtynyt FODMAP ruokavalioon. Hän kertoi, että vehnätärkkelyksestä FODMAP-ruokavaliossa ei ole vielä tietoa, koska vehnätärkkelystä sisältäviä gluteenittomia tuotteita ei ole vielä analysoitu FODMAPien osalta. Hän arvioi, että vehnätärkkelyksen fruktaanit tuskin ovat oireiden aiheuttajia, mutta ei kuitenkaan suosittele vehnätärkkelyksen runsasta käyttöä FODMAP ruokavaliossa. Vehnätärkkelystä voi verrata puhdistettuun viljaan, se on ravintoköyhää. Mikäli vehnätärkkelystä on tuotteessa käytetty vain apuaineena, on vehnätärkkelyksen määrä syödyssä annoksessa hyvin pieni ja näin tuskin aiheuttaa oireita.
(julkaistu 23.10.2015)
Kohonnut veren glukoosiarvo ja ruokavalio
Kysymys: Minkälainen ruokavaliosuositus, että glukoosi arvo pysyisi kohtuuden rajoissa. Tällä hetkellä glukoosi 7,1 ja HbA-A1C 5,5. Liikunta uintia, kävelyä ja hiihtoa vuodenajasta riippuen 3-4 tuntia viikossa. Painoindeksi 25,3. Tyydyttyneet rasvamäärät suositusten rajoissa. Marjoja,hedelmiä, vihanneksia ja pähkinöitä vähintään suositusten mukaan. Vain vähän lisättyä sokeria. Ainoa heikkous pari palaa tummaa suklaata ja 3-5 makeista päivittäin.
Vastaus: Kohonneet glukoosiarvot kertovat insuliinin erityksen tai vaikutuksen riittämättömyydestä. Sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä ovat suurentunut paastoglukoosi, heikentynyt sokerinsieto ja diabetes. Luultavasti kysyjä on jo terveydenhuollon piirissä, koska hänellä on tarkat laboratorioarvot käytössään. Kysyjällä on mitattu todennäköisesti paastoarvo (fP-Gluk), joka on siis koholla. HbA1c kuvaa elimistön pidempiaikaista glukoositasoa. Suomessa eniten käytettyjen HbA1c-määritysmenetelmien viitealue on 20–42 mmol/l (4–6 %).
Usein tyypin 2 diabeteksen taustalla on metabolinen oireyhtymä. Tutkimusten mukaan elintapojen muutoksella voi ehkäistä tai viivyttää metabolisen oireyhtymän kehittymistä tyypin 2 diabetekseksi. Riskitekijöistä omiin elintapoihin voi vaikuttaa. Perimä ja esimerkiksi aiempi raskausdiabetes kuuluvat niihin riskitekijöihin, jotka on vain hyväksyttävä. Riskitestillä voi selvittää omaa riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen.
Ruokavaliosuositus on sama kuin muullekin väestölle, eli virallisten ravitsemussuositusten mukainen terveyttä edistävä ruokavalio. Suositus on luettavissa Valtion ravitsemusneuvottelukunnan sivuilla. Verensokerin hallinnan kannalta säännöllinen ateriarytmi ja kohtuukokoiset ateriat ovat tärkeitä. Pyri syömään aterioita 3-4 tunnin välein. Yleensä hyvä rytmi on 3 suurempaa ateriaa (aamupala, lounas ja päivällinen) sekä 1-2 välipalaa. Täytä vähintään puolet lautasesta kasviksilla. Huolehdi kasviksia, marjoja ja hedelmiä myös välipaloille. Suosi täysjyväviljalisäkkeitä, kuten tummaa riisiä tai pastaa, ohraa tai perunaa. Lautasen yksi neljännes varataan lihalle, kanalle tai kalalle. Kuitu auttaa verensokerin hallinnassa. Kuitua saat hyvin täysjyväleivästä, tummista täysjyväisistä viljatuotteista, puuroista, leseistä sekä kasviksista, marjoista ja hedelmistä. Kuitupitoisia tuotteita tulisi olla jokaisella aterialla. Kuidun saantia voit tarkastella kuitutestillä. Myös ruokavalion rasvan laadulla on merkitystä.
Heikentynyt sokerinsieto tai tyypin 2 diabetes liittyvät usein ylipainoon, erityisesti keskivartalolihavuuteen. Jo 5-10 % painonpudotuksella on myönteisiä vaikutuksia sokeriaineenvaihduntaan. Ruokavalion ja painonhallinnan lisäksi myös liikunta, uni, tupakoimattomuus ja kohtuullinen alkoholin käyttö tukevat diabeteksen ehkäisyä ja ovat osa sairauden omahoitoa. Liikunta parantaa elimistön glukoosi- ja insuliiniaineenvaihduntaa ja auttaa painonhallinnassa.
Koholla oleviin veren glukoosiarvoíhin tulee suhtautua vakavasti, myös siihen liittyvien lisäsairauksien vuoksi. Elintapamuutosten tarkastelun lisäksi tarvitaan myös lääkitystä.
Lisätietoa: http://www.diabetes.fi/tyyppi2/ehkaise_tyypin_2_diabetesta_ennalta
(Julkaistu 20.10.2015)
Mykoplasman ruokavaliohoito
Kysymys: Keuhkokuume ja toipumisen edistäminen. Millaisia ravinto- ja ravintolisäsuosituksia antaisit teini-ikäiselle, joka toipuu mykoplasman aiheuttamasta keuhkokuumeesta? Lääkekuurien aikana ja sen jälkeen?
Vastaus: Mykoplasma on pienikokoinen soluseinätön bakteeri, johon hoidetaan yleisesti antibiooteilla. Mykoplasma on yleinen keuhkokuumeen aiheuttaja lapsilla ja nuorilla. Mykoplasmaan tai keuhkokuumeeseen ei ole ruokavaliohoitoa, vaan suositusten mukainen ruokavalio pätee myös silloin. Lisää terveyttä edistävästä ruokavaliosta voit lukea Syö Hyvää sivustolta.
Sairauden aikana on hyvä huolehtia riittävästä energiansaannista, sillä energiantarve on suurempi. Toipumiseen tarvitaan energiaa. On myös muistettava nauttia nesteitä. Maitohappobakteerivalmisteesta voi olla hyötyä antibioottikuurin aikana. Maitohappobakteerit tasapainottavat suolistoflooraa, joka joutuu koetukselle antibioottikuurin aikana. D-vitamiinia suositellaan 2-17-vuotiaille 7,5 ug/vrk ympäri vuoden. Muita vitamiini- ja kivennäisainelisiä ei tarvita, mikäli ruokavalio on monipuolinen.
(julkaistu 22.9.2015)
Interstiaalisen kystiitin ruokavaliohoito
Kysymys: Olen kuullut, että Interstitiaalin kystiitin (IC) oireita voi helpottaa ruokavaliolla. En ole kuitenkaan löytänyt tietoa tästä. Eli minkälaiset ruoka-aineet olisivat hyväksi tai huonoksi?
Vastaus: Interstitiaalinen virtsarakon tulehdus (interstiaalinen kystiitti) on melko harvinainen oireyhtymä, joka on naisilla 10 kertaa yleisempi kuin miehillä. Oireyhtymän syytä ei toistaiseksi tunneta. Oireita ovat tiheävirtsaisuus, virtsapakko-oire, yövirtsaisuus, yhdyntäkivut sekä alavatsakivut, jotka pahentuvat rakon täyttyessä.
Varsinaista ruokavaliohoitoa ei ole. Monipuolinen terveyttä edistävä, ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio on suositeltava. Terveysportin artikkelin mukaan jotkin ulkoiset ärsykkeet saattavat pahentaa oireilua. Ravintoaineista m voimakkaat mausteet, kahvi, sitrushedelmät, punaviini, hiilihappoiset juomat, suklaa, tomaatti ja banaani voivat pahentaa oireilua. Ruokavaliota ei pidä kuitenkaan tarpeettomasti rajoittaa. Yllä mainittujen pois jättämistä voi kokeilla noin 1-2 viikon ajan ja tarkastella onko poisjättämisellä vaikutusta oireisiin. Täysrajoituksen jälkeen voi kokeilla ottaa ruoka-aineita yksitellen takaisin ruokavalioon. Vain oireita merkittävästi pahentavia on syytä rajoittaa.
(julkaistu 5.6.2015)
Siemenien sopivuus munuaisten vajaatoimintaa sairastavan ruokavalioon
Kysymys: Minulla on lievä munuaisten toimintahäiriö. ravintosuosituksissa neuvotaan poistamaan fosforipitoiset ruoka-aineet kuten kokojyvät. Söisin mielelläni kurpitsan ja seesaminsiemeniä, jos ostan ne kuorittuina voiko siitä käyttää?
Vastaus: Ensinnäkin olisi syytä selvittää ja tarkentaa hoitavalta lääkäriltä mikä on munuaisten toimintahäiriön vaihe ja suhteuttaa tämä laboratoriokokeiden mukaan fosforin saantiin ja sen rajoittamiseen. Yleensä fosforin saantia joudutaan rajoittamaan vasta kohtalaisessa tai vaikeassa munuaisten toimintahäiriössä. Kuitenkin kalsium-fosforitasapainon hallinta on keskeinen tavoite koko munuaistautien vajaatoiminnan ajan luuston, sydän- ja verisuoniterveyden, munuaistaudin vajaatoiminnan etenemisen ja kokonaisennusteen vuoksi. Fosforinsaanti tulisi pitää alle 800-1000 mg/vrk.
Ruokavalion fosforin lähteet hyvin pitkälti samoja kuin proteiininlähteet eli lievä proteiinin saannin vähentäminen johtaa myös fosforin saannin vähenemiseen. Maitotuotteet, täysjyväviljavalmisteet ja lihaleikkeleet ovat suurimmat fosforin lähteet. Fosforin saannin tarkkailu on hankalaa, sillä sitä ei ilmoiteta pakkausmerkinnöissä.Proteiinipitoisista ruuista on suositeltavaa valita ne, joissa suotuisa fosfori/proteiinisuhde: ≤ 15 mg fosforia/1 g proteiinia. Fosfaattipitoisia lisäaineita (E338 – 343 ja E450 -452) sisältävät elintarvikkeita tulisi käyttää mahdollisimman vähän. Lisäksi on hyvä valita maustamattomia ja suolaamattomia tuotteita. Fosforirajoitteisen ruokavalion lisänä käytetään usein lääkehoitoa eli fosforinsitojia, aktiivista D-vitamiiniyhdistettä (kalsitrioli) ja mahdollisesti vielä lisäkilpirauhasen toimintaa hidastavia kalsimimeettejä.
Kysyjä kysyy, voiko hän käyttää kurpitsan- ja seesaminsiemiä osana fosforirajoitteista ruokavaliota. Kuorimisen vaikutuksesta siemenien fosforiarvoon en osaa ottaa kantaa. Siemeniä käytetään yleensä pieniä määriä päivässä, yksi pieni annos on noin 20 grammaa. Kuten alla olevasta taulukosta huomataan, sisältävät pähkinät ja siemenet varsin runsaasti fosforia. Taulukko on koottu elintarviketietopankki Finelistä. (fineli.fi) aineistosta.
|
|
|||||||
|
Pähkinä/siemen
|
proteiinia/ 20g
|
fosforia/20g
|
fosfori/proteiini
|
||||
|
kurpitsansiemen
|
4,9
|
246
|
50
|
||||
|
pellavansiemen
|
4
|
128
|
32
|
||||
|
seesaminsiemen
|
5,4
|
143
|
26,5
|
||||
|
auringonkukansiemen
|
4,6
|
140
|
30,4
|
||||
|
maapähkinä
|
5,1
|
66
|
12,9
|
||||
|
cashewpähkinä
|
4
|
98
|
24,5
|
||||
|
pekaanipähkinä
|
1,8
|
55
|
30
|
||||
|
saksanpähkinä
|
3
|
62
|
20,1
|
||||
Jos kysyjällä on fosforirajoitus ja jos se on tiukka, en suosittelisi siemeniä ja pähkinöitä päivittäiseen käyttöön.
(Julkaistu 15.4.2015)
Akne, herkkä iho, siitepölyallergia ja ruokavalio
Kysymys: Akne, herkkä iho, siitepölyallergia, ja ruokavalio? Millaista ruokaa kroonisesta aknesta kärsivän herkkäihoisen tulisi syödä? Lisäksi olen kasvissyöjä lakto- ovo ja näin keväisin ja kesäisin siitepöly aikaan kärsin ristiallergioista. Mitkä kaikki voivat aiheuttaa ristiallergiaa ? Itse olen jättänyt omenan pois. Mutta kurkku ja korvat kutiaa silti. Epäilen pähkinää, voiko se aiheuttaa ristiallergiaa?
Vastaus: Akneen tai herkkään ihoon ei ole olemassa omaa ruokavaliosuositusta, vaan ravitsemussuositusten mukainen monipuolinen ja terveyttä edistävä ruokavalio sopii myös näiden hoitoon. Lisää voit lukea Syö Hyvää-sivustolta, jossa on erittäin hyvää tietoa ravitsemussuosituksiin liittyen. Kasvissyöjän on hyvä muistaa riittävä pehmeän rasvan saanti, eli kasviöljyt, siemenet, pähkinät, margariinit ja kala. Pehmeä rasva auttaa myös ihon hoidossa.
Uuden allergiaohjelman mukaan allergisoivia ruokia ei tulisi eliminoida kokonaan pois ruokavaliosta varmuuden vuoksi, vaan löytää yksilöllinen annos, jota vielä sietää. Poikkeuksen tekevät toki vakavat, anafylaktiseen shokkiin, johtavat allergeenit tietyissä tapauksissa. Ristiallergioista yleisin on koivu, jonka siitepölylle herkille oireita voivat aiheuttaa myös pähkinät, omena, päärynä, persikka, kirsikka, luumu, litsi, kiivi, sharon, peruna, tomaatti, paprika, porkkana, selleri, palsternakka, lanttu, fenkoli, kumina, sinappi, kurkuma, kaneli, inkivääri, valko- ja mustapippurit, soija, muut pavut, mansikka. Tämä ei kuitenkaan päde kaikissa tapauksissa, ja monille kyseiset kasvikset voivat käydä kypsennettyinä. Allergeenisuuden voimakkuudessa on suuriakin eroja hedelmä- ja juureslajikkeiden välillä. Niinpä esimerkiksi kotimaiset omenat eivät aiheuta oireita juuri kenellekään, kun ulkomaiset, kovamaltoiset omenat ovat yleensä kaikkein allergeenisimpia. Vastaavasti uusiperuna ja kesäporkkana sisältävät enemmän allergeeneja kuin samat tuotteet kevättalvella. Pujon siitepölylle allerginen voi saada oireita selleristä, porkkanasta, palsternakasta, kuminasta, fenkolista (siemen), korianterista (siemen), aniksesta (siemen), paprikasta, valko- ja mustapippurista, mangosta, sipulista, valkosipulista, purjosta, auringonkukan siemenistä ja kiivistä Pieni osa potilaista reagoi myös meloniin, ananakseen ja banaaniin. Lateksiallergian kanssa ristireagoivat ruoat ovat: avokado, kastanja, banaani, kiivi, papaija ja melonit. Melonit ovat niin läheistä sukua kurkulle, että joku lateksiallerginen saattaa reagoida kurkkuunkin. Harvinaisempia ristireagoivia ruokia ovat kassava eli maniokki, mango, kiivi ja litsi sekä munakoiso. Ristiallergiaa on kuvattu myös passion-hedelmään ja curryn ainesosiin. Heinäallergikko voi saada oireita viljoista. Mutta, kuten jo todettu, sopivat on löydettävissä kokeilemalla ja kaikkia listausten ruoka-aineita ei kannata jättää pois vain varmuuden vuoksi. Hyvä on muistaa, että kypsentäminen muuttaa ruoka-aineen proteiinirakennetta, jolloin ruoka-aine voi sopia myös allergiselle. Kokeilu kannattaa toteuttaa yksi ruoka-aine kerrallaan, jolloin saa kiinni mikä ruoka-aine aiheuttaa oireita.
(Julkaistu 17.3.2015)
Divertikuloosia sairastavan ruokavalio
Kysymys: Ovatko siemenet, esim. seesamin tai omenan siemenet, tomaatti soveliaita divertikuloosipotilaalle rauhallisessa vaiheessa, kun kuitenkin ummetusta pitäisi pyrkiä välttämään, eikä esim. raakasalaatit tunnu hyviltä, aiheuttavat turvotusta ? Entä kuitulisät; Vi-Siblin tms. ?
Vastaus: Suolen umpipussitaudissa eli divertikuloosissa paksusuolen seinämään on syntynyt pullistumia eli divertikkeleitä. Umpipussitauti voi olla täysin oireeton, mutta noin joka viidennellä umpipussitautiin liittyy oireita. Tavallisesti ne ilmenevät erilaisina "ruuansulatushäiriöinä", kuten epäsäännöllinen vatsan toimintana, ummetuksena tai ilmavaivoina. Oireet ovat usein samantyyppisiä kuin ärtyvän suolen oireyhtymässä.
Divertikkeleiden hoitoon rauhallisessa vaiheessa ja ennaltaehkäisyyn suositellaan runsaskuituista ruokavaliota sekä riittävästi nestettä ja liikuntaa. Varsinkin viljatuotteiden sisältämä kuitu on suositeltavaa. Myös kuitulisät, esim. Vi-Siblin sopii. Selluloosaa tai sokerialkoholeja sisältäviä kuitulisiä kannattaa kokeilla varovasti, ne aiheuttavat usein ilmavaivoja. Runsaskuituisen ruokavalion kanssa on muistettava juoda riittävästi, sillä kuitu sitoo nestettä itseensä. Lisää kuidusta ja kuitutestin voit tehdä leipätiedotuksen tai Sydänliiton sivuilla. Siemenet, esim. seesamin-, pellavan-, auringonkukan- tai kurpitsan- soveltuvat myös divertikkelipotilaalle rauhallisessa vaiheessa, kuitenkin yksilöllisesti kokeillen. Omenansiemeniä ei suositella syötäväksi edes normaalisuoliston omaaville. Tomaattia voi kokeilla yksilöllisesti, jos se ei aiheuta oireita, voi sitä käyttää. Jos raakasalaatit eivät sovi, kannattaa suosia kypsytettyjä kasviksia, jotka ovat vatsaystävällisempiä kuin raa’at kasvikset. Muista myös marjat ja hedelmät, kokeile rohkeasti sopivia. Ruokavalio on kuitenkin yksilöllinen kokonaisuus, joka löytyy vain kokeilemalla.
(Julkaistu 17.3.2015)
Gluteeniyliherkkyys
Kysymys: Hei, työskentelen laitoksessa. Yhdellä asukkaalla on gluteeniherkkyys. Pitäisikö hänellä olla oma margariinirasia?
Vastaus: Gluteeni on viljan proteiiniosaa. Tunnetuin gluteenista aiheutuva tila on keliakia, jossa viljan gluteeni aiheuttaa perimältään alttiille henkilölle ohutsuolen limakalvon vaurion. Gluteeniyliherkkyys terminä uudempi ja se on vielä tutkimuksen alla. Virallista diagnoosiluokitusta siitä ei vielä ole.
Keliakiassa tulee välttää tarkasti kaikkea gluteenipitoista, myös esim. leivänmurujen joutumista ruokaan tai jauhopölyn leviämistä gluteenittomiin tuotteisiin. Vaikka näkyviä oireita ei tulisi, voi gluteeni ylläpitää tulehdusta suolessa. Eli keliaakikko tarvitsee oman margariinirasiansa (tai annosnapin). Gluteeniyliherkkä voi reagoida eri tavoin eri gluteenimääriin, eikä välttämättä oireita tule pienenpienistä määristä. Valtakunnallista linjausta toimintatavasta ei ole, mutta suosittelisin omaa margariinirasiaa, koska ei ole tiedossa, mistä gluteenimäärästä asukas saa oireita.
(julkaistu 19.2.2015)
Matala verensokeri ja ruokavalinnat
Kysymys: Hei. minulla on ollut taipumusta alhaiseen verensokeriin 2v.ajan. Sokerit ovat olleet 3,0 3,3 ja 3,6 välillä kun olo menee huonoksi ja tämä tapahtuu välillä jo 1,5h jälkeen tuhdista ruokailusta ja tällöin saan hypoglykemian oireita hikoilua,tärinää, jalat lähtee alta. Syödä pitäisi koko ajan, siksi on paha olla ja paino nousee, paino 67,5 ja 160 cm, ennen paino on aina ollut vuosikausia 57 kg. Ainoat verensokeria pidempään pitävät ruoat ovat liha, kananmuna ja maitorahka. Ruokavaliota vaan vaikeuttaa viljayliherkkyys ja nyt on maitotuotteetkin alkaneet ärsyttää vatsaa. Paastosokerit on 5 ja insulinooma on pois suljettu, sen jälkeen jäinkin oman onneni nojaan. Myös lisälyönnit vaivaavat koska olo on koko ajan panikoiva sokeriolojen seurannan takia. Miten pitäisi syödä? Väkisin tulee mieleen että syön liikaa proteiinipitoista ruokaa, mutta en pärjää esim.välipaloja pelkillä kasviksilla tai hedelmillä ja yötä vasten on tankattava kunnolla ja silti aamulla on kiire syömään jo ennen kahdeksaa.
Vastaus: Hiukan taustaa vastaukselle ensin. Ihmisen elimistö pyrkii pitämään veren glukoosipitoisuuden (verensokerin) tasaisena, 4-6 mmol/l välillä. Ruokailun jälkeen ruoasta saatu glukoosi varastoituu maksaan ja lihaksiin. Maksa pystyy myös muodostamaan glukoosia muista energiaravintoaineista. Insuliinia tarvitaan, jotta solut saavat veren glukoosin käyttöön. Diabeetikoilla tämä sokeriaineenvaihdunta ei toimi normaalisti. Myös joillakin ei-diabeetikoilla voi olla taipumus hypoglykemiaan, jolla tarkoitetaan verensokerin laskemista liian matalalle. Tällöin kyseessä saattaa olla reaktiivinen hypoglykemia. Matalasta verensokerista seuraa kysyjän luettelemia tuntemuksia; hikoilua, tärinää, huimausta, myös päänsärkyä ja poissaolevaa oloa. Usein ihminen kokee tällöin olevansa myös nälkäinen. Lisätietoa asiasta täältä.
Mikäli on taipumusta alhaiseen verensokeriin, suositellaan tasaista ateriarytmiä, jotta verensokeri pysyisi mahdollisimman tasaisena. Ruokavalintojen suositellaan olevan runsaskuituisia ja vähärasvaisia. Runsas kuitumäärä tasaa verensokerin vaihteluja. Käytännössä tämä tarkoittaa siis täysjyväleipää ja –puuroja, tummaa riisiä ja pastaa, sekä kasviksia. Kysyjän mainitsema viljayliherkkyys saattaa hankaloittaa riittävää kuidun saantia, mikäli ei pysty käyttämään esim. täysjyväruista. Vatsalle ystävällisiä valintoja ovat kauratuotteet ja muut gluteenittomat viljat. Viljatuotteista saamme kuidun lisäksi muita tärkeitä ravintoaineita, joten niitä ei ole syytä jättää kokonaan pois ruokavaliosta.
Maitotuotteista kannattaa valita vähärasvaisia tuotteita ja jogurteista tms. keinomakeutettuja vaihtoehtoja. Nopeasti verensokeria kohottavia sokeripitoisia juomia, esim. virvoitusjuomia ja mehuja (myös täysmehuja) kannattaa välttää. Tavallista sokeria sisältäviä ruokia voi kokeilla käyttää pieniä määriä aterioiden yhteydessä. Aterian sisältämä proteiini hidastaa verensokerin nousua. Proteiinin lähteitä ovat mm. liha, kala, kananmuna ja maitotuotteet.
Kysyjän paino on noussut noin kymmenen kiloa. Painonousuhan kertoo energiansaannin olevan energiankulutusta suurempaa. Ilmoitetuilla lukemilla painoindeksi on 26.4, joka voidaan siis työikäisellä tulkita lieväksi ylipainoksi. Tulkitsen kysymyksestä, että myös painonnousu tuottaa pahaa oloa, mutta painonhallinta tuntuu hankalalta, koska pelko matalista verensokereista ”pakottaa” syömään. Säännöllinen ateriarytmi ja yllä kuvatut runsaskuituiset ja vähärasvaiset elintarvikevalinnat auttavat myös painonhallinnassa. Aterioiden kokoa voisi tarkistaa, voisi esimerkiksi valita pienemmän lautasen aterialla.
Kysyjä voisi selvittää mahdollisuutta päästä laillistetun ravitsemusterapeutin vastaanotolle yksilöllistä ohjausta varten.
(Julkaistu 18.9.2014)
Crohnin taudin ruokavaliohoito
Kysymys: Crohnin taudissa tulee välttää pitkäkuituisia kasviksia, onko tavallinen valkokaali kypsennettynä (kaalilaatikossa) myös haitallinen?
Vastaus: Crohnin tauti on tulehduksellinen suolistosairaus, jonka oireita ovat mm. laihtuminen, ripulointi ja vatsakivut. Crohnin tautiin on lääkehoitoja, mutta myös ruokavaliohoito on tärkeä osa. Sairaudessa on aktiivisia ja rauhallisia vaiheita. Aktiivisen vaiheen aikana ravitsemustila saattaa heiketä, johtuen suolen tulehduksen aiheuttamasta ravintoaineiden imeytymisen heikentymisestä sekä ripuloinnin aiheuttamista menetyksistä. Kipu ja pahoinvointi voivat myös heikentää ruokahalua. Tällöin vähäkuituinen, vähälaktoosinen ja rakennemuutettu ruokavalio sekä täydennysravintovalmisteet saattavat helpottaa oireita ja ehkäistä ravitsemustilan heikentymistä.
Ruokavaliohoito on hyvin yksilöllinen, eikä yleistä ruokavalio-ohjetta voida antaa. Sopivan ruokavalion löytää parhaiten kokeilemalla. Turha ruoka-aineiden rajoittaminen ja välttäminen tulisi jättää minimiin.
Rauhallisen vaiheen aikana ruokavaliohoito perustuu terveyttä edistävään ja monipuoliseen ruokavalioon, josta yksilöllisesti karsitaan oireita aiheuttavat ruoka-aineet. Useimmat suolistosairautta sairastavista suosivat lempeitä ruuanvalmistusmenetelmiä kuten keittämistä ja hauduttamista. Grillattu ja/tai paistettu ruoka voi ärsyttää suolistoa. Keitetyt / kypsennetyt kasvikset ovat yleensä paremmin siedettyjä kuin raakana syödyt. Kaasua muodostavien kasvisten (esim. kaalit, pavut, herneet, sipulit, paprika, lanttu, nauris) välttämisestä voi olla hyötyä. Hedelmät kannattaa kuoria tai suosia säilykehedelmiä. Mausteita kannattaa käyttää varoen yksilöllisen sietokyvyn mukaan. Kahvi aiheuttaa usein oireita. Vähälaktoosiset tuotteet saattavat sopia paremmin.
Eli itse kysymykseen vastaten, kaalilaatikkoa voi kokeilla pieniä määriä ja kuulostella oloon. Jos se aiheuttaa oireita, sitä kannattaa vältellä, mutta jos oireita ei ilmaannu, voi kaalilaatikko syödä silloin tällöin kohtuullisen määrän.
(julkaistu 16.9.2014)
Ärtyvän suolen oireyhtymän (IBS) ruokavalio
Kysymys: Onko tavallisen pastan ja makaronin hiilihydraatit pitkäkestoisia, mahdollisesti sopivampia IBS:stä kärsivälle? entä jos haluaa syödä punajuurta, onko parempi mehuna vai kypsennettynä juureksena? vai tulisiko jättää kokonaan pois? Entä appelsiinimehu? jossain se oli mainittu "kiellettyjen" listalla, mutta hedelmänä appelsiini taas olisi sopiva kuten kaikki sitrushedelmät.
Vastaus: Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS) on toiminnallinen vatsavaiva, johon kuuluu ilmavaivoja, turvotusta, kipua sekä ummetusta ja ripulia. Kuten oireetkin, myös ruokavaliohoito on hyvin yksilöllinen ja vain kokeilemalla voi löytää itselleen sopivimmat tuotteet.
Ateriarytmi on syytä pitää kunnossa ja annoskoot kohtuullisina. Kiireetön ruokailu ja huolellinen pureskelu vähentävät oireita. Kuitu hoitaa suolistoa, joten soveltuvia täysjyväviljatuotteita ja kasviksia on hyvä nauttia usealla aterialla päivän mittaan. Joillekin vehnä (pasta ja makaroni) saattavat aiheuttaa oireita, ja niiden sijasta voi kokeilla täysjyväriisiä, spelttiä tai kvinoaa. Toisille vehnä ei aiheuta oireita, jolloin siitä kannattaa valita täysjyväiset tuotteet, esim. tumma makaroni. Punajuurta voi kokeilla kypsennettynä ja mehuna, yksilöllistä sietokykyä kuulostellen. Usein kypsennetyt juurekset ja kaalit sopivat raakoja paremmin. Appelsiinimehu aiheuttaa harvoin oireita, mutta sen sokeripitoisuuden vuoksi noin lasillinen päivässä on hyvä käyttömäärä.
Mitään ruoka-ainetta ei kannata jättää pois ruokavaliosta kokeilematta sen soveltuvuutta itselle. Jos ruoka-aineita joutuu jättämään pois oireiden vuoksi, täytyy ne korvata jollain soveltuvalla samaan ruoka-aineryhmään kuuluvalla, jotta saadaan riittävästi ravintoaineita ja ruokavalio säilyy monipuolisena. Jos näistä vinkeistä ei ole hyötyä, hakeudu laillistetun ravitsemusterapeutin vastaanotolle, jossa yksilöllistä ruokavaliota voidaan suunnitella tarkemmin.
(julkaistu 18.6.2014)
Fibromyalgia ja ravitsemus
Kysymys: Mitä suosittelet fibromyalgiaa sairastavalle nuorelle neidolle ravitsemukseksi. Lääkkeenä Triptyl. Lisäksi äskettäin sairastettu munuaistulehdus, mikä pahoinvointeineen vei yleiskunnon matalaksi. Hoitona oli antibioottitiputus ja nesteytys suoraan suoneen.
Vastaus: Fibromyalgiassa esiintyy kipuja eri puolilla kehoa, väsymystä ja muita oireita. Fibromyalgiaa ei voida luokitella itsenäiseksi sairaudeksi, vaan se on oireiden summa.
Fibromyalgiaan ei ole mitään varsinaista ravitsemushoitoa, mutta kala- ja kasvisvoittoisesta ruokavaliosta voi olla hyötyä. Sopiva ja riittävä energiansaanti mahdollistaa fyysisen toimintakyvyn ylläpidon ja kuntoutuksen, ja myös painonhallinnan. Fibromyalgiapotilaille voi suositella ravitsemussuositusten mukaista terveyttä edistävää ruokaa. Syömällä ravitsemussuositusten mukaista ruokaa, ei tarvita lisäravinteita tai luontaistuotteita.
Säännöllinen ateriarytmi, 4-6 ateriaa 3-4 tunnin välein pitää yllä kylläisyyttä ja turvaa riittävää ravintoaineiden saantia. Kokoa pääateriat lautasmallin mukaan, puolet kasviksia, salaatin kanssa salaatinkastike. Lautasen yhteen neljännekseen perunaa, pastaa tai riisiä, ja viimeiseen neljännekseen lihaa, kanaa tai kalaa. Täydennä ateria rasvattomalla maidolla ja leipäviipaleella. Lautasmallia voi soveltaa myös ruoanvalmistuksessa; lisää kasviksia reilusti keittoihin, patoihin, laatikkoruokiin, vokkeihin, risottoon ja pastakastikkeeseen sekä leivonnaisiin ja jälkiruokiin.
Suosi kasviksia runsaasti ja monipuolisesti, syö vähintään 6 kourallista päivittäin. Kasviksista eli vihanneksista, juureksista, marjoista ja hedelmistä saa myös puolustusjärjestelmien toiminnan kannalta välttämättömiä antioksidantteja. Mitä värikkäämpää ruokasi on, sen parempi. Vaihda vaaleat viljatuotteet täysjyväviljoihin. Maitotuotteissa suosi rasvattomia tai vähärasvaisia vaihtoehtoja, jogurteissa kiinnitä huomio myös sokerin määrään.
Rasvan laatuun kannattaa kiinnittää huomioita. Rasvoista suosi pehmeää, kuten kasviöljyjä, margariineja (vähintään 60 % rasvaa sisältäviä) sekä pähkinöitä ja siemeniä. Vaihda maitotuotteet rasvattomiin. Valitse useammin kalaa ja siipikarjaa, lihaa vain harvoin. Kalaa olisi hyvä syödä vähintään 2 kertaa viikossa kalalajeja vaihdellen. Kalan rasvassa on runsaasti omega-3 rasvahappoja, joilla voi olla vaikutusta elimistön tulehdustilan hallinnassa. Kalan rasvahapot muuttavat tulehduksen ja kivun syntyyn johtavaa aineenvaihduntaa, jolloin kipu helpottuu.
Useissa tutkimuksissa on liikunnan todettu vähentävän fibromyalgian oireita. Sekä tavallisen kuntoliikunnan että lihasharjoittelun on havaittu vaikuttavan. Myös stressinhallintakeinoista on hyötyä oireiden hallinnassa.
(Julkaistu 14.4.2014)
Gluteeni ruoka-aineissa
Kysymys: Voiko kanojen, naudan, sian syömä rehu välittää lihaan, maitoon, munaan gluteenia?
Vastaus: Liha, maito ja kananmunat ovat aina gluteenittomia, mikäli säilytyksen tai valmistuksen aikana näihin ei ole sekoittunut tahattomasti (tai tahallisesti) gluteenipitoisia tuotteita. Eläimen syömä rehu ei mitenkään suoraan siirry esim. lihaan, vaan eläimen elimistö pilkkoo, imeyttää ja käsittelee ruoan.
Lisätietoa gluteenittoman ruokavalion toteuttamisesta ja sopivista tuotteista Keliakialiiton sivuilta.
(Julkaistu 13.2.2014)
Ravitsemus nielemisongelmissa
Kysymys: Millaista ravintoa nielemisvaikeuksista kärsivän ihmisen olisi hyvä nauttia? Onko ruoka helpompi niellä, jos se on haaleaa/viileää? Aiheuttaako kylmä tai kuuma yskimisrefleksin ja onko joitain ruoka-aineita joita kannattaisi välttää? Nielemisvaikeudet johtuvat sairaudesta.
Vastaus: Useat neurologiset sairaudet voivat aiheuttaa nielemisvaikeuksia. Joskus myös suun ja nielun alueen leikkauksissa tai syöpähoidoissa voi esiintyä nielemisongelmia.
Kun nieleminen on heikentynyt, on ruoka tarjottava helposti nieltävässä muodossa. Sosemainen, tasalaatuinen ruoka on helpointa niellä. Soseen karkeus määritellään yksilöllisesti, liian sosemainen ruoka ei anna purentalihaksille työtä, eikä näin ylläpidä lihaskuntoa. Pureskelu lisää syljen eritystä, mikä helpottaa nielemisrefleksiä. Syljen sekoittuminen ruokaan tekee siitä helpommin nieltävää. Kylmä ruoka on helpommin nieltävää kuin kuuma. Kylmä myös aktivoi nielun toimintaa, joten muutama kulaus kylmää vettä ennen ruokailua ja ruokailun aikana voi helpottaa nielemistä.
Tarjoa kuitenkin lämpimät ateriat lämpiminä, sillä ruoan tuoksu, maku ja nieltävyys liittyvät ruoan oikeaan lämpötilaan. Liian mausteinen ruoka saattaa ärsyttää nielua, yksilöllisesti voi kokeilla soveltuvia. Mitään tiettyjä ruoka-aineita ei ole syytä välttää.
Tärkeintä on riittävän energian- ja ravintoaineiden saannin turvaaminen. Nielemisongelmaisen ruokavalio kapenee usein huomaamatta, mikä voi johtaa aliravitsemukseen. Nielemisongelmainen voi karsia ruokavaliostaan pois tuotteet, jotka ovat vaikeita niellä. Annoskoko saattaa pienentyä, koska ruokailuun kuluu liian kauan aikaa. Ruoan joutuminen henkitorveen voi altistaa keuhkokuumeelle.. Energiansaannin riittävyyden arvioinnissa säännöllinen painonseuranta on hyvä mittari.
Pienet, tiheät ateriat 6-8 kertaa päivässä auttavat riittävän ravinnonsaannin turvaamisessa. Ruokaa voi rikastaa öljyllä, sokerilla, kermalla, maitojauheella tai apteekista saatavilla täydennysravintovalmisteilla. Ruoanvalmistuksessa ja leivän päälle voi käyttää enemmän rasvaa, kasviksille salaatinkastiketta. Jälkiruoka aterian päätteeksi, esim. suklaavanukas, kiisseli kermalla tai rahka täydentävät aterian. Välipaloilla voi kokeilla myös apteekista saatavia täydennysravintojuomia. Jos ruokahalu on huono, käytetään kasviksia vain tuomaan väriä. Kasvikset sisältävät vain vähän energiaa, joten niillä ei ole syytä täyttää vatsaa.
Maitovalmisteiden monipuolinen käyttö tuo ruokavalioon energiaa, proteiinia, kalsiumia ja D-vitamiinia. Helpoimmin nieltäviä ovat piimä, jogurtit ja rahkat. Monilla nielemisongelmaisilla leivän käyttö saattaa vähentyä. Viljatuotteet ovat kuitenkin tärkeitä kuidun lähteitä. Leipää voi tarjota ilman kuoria, kastaa sitä liemeen tai kastikkeeseen. Leipää voi myös soseuttaa öljyn ja veden kanssa tahnaksi tehosekoittimella. Velleillä ja puuroilla voi korvata leipäannoksia. Maitopohjaisissa puuroissa on myös proteiineja. Jogurttiin, viiliin ja mehukeittoon voi sekoittaa kauralesettä, talkkunaa tai muroja kuidun saannin lisäämiseksi.
Ohuet, huoneenlämpöiset nesteet ovat nielemisen kannalta hankalia, joten niitä voi tarvittaessa sakeuttaa esimerkiksi apteekista saatavalla sakeuttamisaineella. Nesteitä voi tarjota myös pilliä tai lusikkaa apuna käyttäen. Mehukeitot ja kiisselit ovat myös hyviä vaihtoehtoja.
Syömisasennon tulisi olla istuva, pää ei saa taipua takaviistoon. Selinmakuulla syöminen on erityisen hankalaa nielemisen kannalta. Pään taivutus etuviistoon nielaisun aikana tehostaa henkitorven sulkeutumista.
Ruoan ulkonäkö ja kaunis kattaus luovat viihtyisän ruokailuilmapiirin. Ruokailu on hyvä rauhoittaa, jotta nielemiseen saa keskittyä. Myös sosemaisesta ruoka-annoksesta voi tehdä houkuttelevan näköisen asettelemalla ruoan eri komponentit erilleen ja käyttämällä esimerkiksi kasviksia koristeena.
Lisätietoja ja reseptivinkkejä löydät MS-liiton oppaasta Helposti nieltävä- apua nielemisen vaikeuksiin sekä Aivoliiton oppaasta dysfagia
(julkaistu 10.2.2014)
Mielenterveyskuntoutujan ravitsemus
Kysymys: Hei, mihin tulisi kiinnittää huomiota mielenterveyspotilaan ravitsemuksessa hoitajan näkökulmasta?
Vastaus: Mielenterveyskuntoutujat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä, jolla voi olla hyvin monenlaisia ravitsemuksellisia ongelmia. Myös motivaatio ravitsemukseen voi vaihdella sairauden vaiheiden mukaan. Hoitajan näkökulmasta asiaan vaikuttavat myös, onko kyse avohoidon vai laitoshoidon potilaasta.
Mielenterveyden ja ravitsemuksen välisistä yhteyksistä on vielä vähän tutkimuksia. Viime vuonna yhdessä väitöstutkimuksessa tutkittiin ravintotekijöiden vaikutusta keski-ikäisten ja vanhempien miesten masennusriskiin. Tuloksena todettiin, että terveellisellä, runsaasti folaattia sisältävällä ruokavaliolla, jossa on kasviksia, marjoja ja hedelmiä, täysjyväviljaa, kanaa, kalaa ja vähärasvaista juustoa saattaa olla merkitystä masennuksen ennaltaehkäisyssä. Epäterveellisen ruokavalion (makkaroiden, lihavalmisteiden, sokeroitujen tuotteiden, valmisruokien, vaalean vehnäleivän ja perunavalmisteiden syömisen) havaittiin olevan yhteydessä suurempaan masennusriskiin. Täällä voi tutustua tutkimukseen tarkemmin.
Psykoosilääkkeisiin liittyy usein painonnousu lisääntyneen ruokahalun vuoksi, joten painonhallintakysymykset ovat useilla mielenterveyskuntoutujilla ajankohtaisia. Painonnousu voi olla seurausta myös muuttuneista liikunta ja ruokailutottumuksista. Painonnousun riskiin tulisi kiinnittää huomiota jo lääkehoitoa aloittaessa. Elämäntapaohjauksella, painonhallintaa tukevalla ruokavaliolla ja liikunnalla on saatu hyviä tuloksia mielenterveyskuntoutujien painonnousun estämisessä. Täältä voit lukea lisää psyykelääkkeiden ja painonnousun yhteyksistä: Terveyskirjasto ja Lääkärilehti.
Ravitsemuksen tavoitteena on sama kuin terveelle väestöllekin; terveyttä ja hyvinvointia edistävä syöminen. Jokaiselle potilaalle on hyvä asettaa henkilökohtaiset tavoitteet, jotka huomioivat lähtötason ja ovat realistiset sekä mahdolliset saavuttaa. Tavoitteita ei tulisi asettaa liikaa tai liian suuria kerralla, vaan vähitellen lisäten. Tärkeää on, että mielenterveyspotilas saisi onnistumisen tunteita.
Liikkeelle voi lähteä kuntoutujan itse valitsemista asioista, kuten kasvisten lisäämisestä tai ateriarytmistä. Säännöllinen ateriarytmi, 4-6 ateriaa päivittäin, auttaa myös muun elämänrytmin hallinnassa. Aluksi hyvä tavoite voi olla yksi lämmin ateria päivässä, itse valmistaen tai eineksiä tai puolivalmisteita käyttäen tai aamiaisen syömisen opettelu. Kun yksi ateria on vakiinnuttanut paikkansa päivärytmissä, voidaan lisätä toinen. Kasvisten lisäämisen voi aloittaa annos ja ateria kerrallaan, tavoitteena kuusi kourallista päivässä ja monipuolisesti värejä. Osa hoitajan tärkeää tehtävää on toimia omalla käyttäytymisellään esimerkkinä potilaalle. Mielenterveyspotilaat kaipaavat usein konkreettisia käyttäytymismalleja, esimerkiksi siitä kuinka he voisivat koostaa tavoitteena olevan kuusi kourallista kasviksia päivässä. Kauppareissu yhdessä hoitajan kanssa ja siellä vaihtoehtojen tutkiminen voi myös olla antoisaa. Kaupassa voi tehdä hintavertailuja ja kiinnittää huomiota edullisten, mutta terveyttä edistävien vaihtoehtojen tutkailuun sekä kasvisten sesonginmukaisuuteen.
Joskus voi olla myös tarpeen pohtia, mitä ruoka ja syöminen merkitsevät potilaalle. Jos ruoka ja syöminen ovat potilaalle keinoja purkaa ahdistusta tai hakea mielihyvää, olisi syytä etsiä vaihtoehtoisia keinoja näihin ja vähitellen opetella neutraali suhtautuminen ruokaan ja syömiseen. Jos kuntoutujassa on havaittavissa syömishäiriöpiirteitä (yletöntä ahmintaa, oksentamista, laihtumista, syömisen rajoittamista tms.), on hyvä konsultoida ravitsemusterapeuttia.
(Julkaistu 28.1.2014)
Valkojäkälä ja ravitsemus
Kysymys: Mitä ravintoa kuuluisi saada kun on todettu valkojäkälä, joka uusiutuu. Kukaan ei ota tautia todellisesti asiakseen hoitaa kuntoon.
Vastaus: Valkojäkälä on ihon sidekudoksen sairaus, jossa ihon kollageeni- ja kimmosäikeet rappeutuvat ja verisuonisto kärsii. Tautia on enemmän naisilla kuin miehillä, tautia esiintyy myös lapsilla. Sen syytä ei tunneta ja se on yleensä krooninen. Valkojäkälää pidetään yleisesti autoimmuunitautina.
Taudin ehkäisyyn ei tunneta keinoja. Hoidon tavoitteena on oireiden lievittäminen ja taudin etenemisen estäminen. Yleensä hoitona on vahva kortisonivoide sekä perusvoiteet. Valitettavasti valkojäkälän hoitoon ei ole olemassa ruokavaliohoitoa. Suositeltavaa, kuten lähes meille kaikille, on ravitsemussuositusten mukainen, terveyttä edistävä syöminen, josta voit lukea lisää tästä linkistä. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta)
(Julkaistu 14.1.2014)
Rytminsiirto ja ravintoaineet
Kysymys: Minulle tehtiin neljäs sähköinen rytminsiirto ja jouduin elvytykseen. Myöhemmin luin tilastosta, jonka mukaan elvytykseen joutuneiden sydänpotilaiden sydänlihaksen aineenvaihdunta on ollut puutteellista, mm. magnesium, D-vitamiini ja ubikinoni tasot ovat olleet matalia. Miksi Suomessa ei kiinnitetä huomioita näihin jo muissa maissa rutiininomaisiin asioihin ja vaarannetaan ihmisen henki?
Vastaus: Suomessa hoitolinjat noudattelevat lääkäriseura Duodecimin Käypä Hoito – suosituksia. Näissä suosituksissa ei oteta kantaa rytmihäiriöiden ja magnesiumin, D-vitamiinin ja ubikinonin yhteyteen.
Pyysin aiheeseen kommenttia myös Itä-Suomen yliopiston ravitsemustutkija (FT) Jaakko Mursulta, joka kommentoi asiaa seuraavasti : ”On totta, että sydäntautipotilailla sydänlihaksen aineenvaihdunta on huonontunut jo pelkästään hapenpuutteen vuoksi ja on myös havaittu, että mm. ubikinoni-pitoisuudet ovat terveitä matalammat. On myös näyttöä siitä, että ravintoaineiden puutokset altistavat sydäntaudeille ja toisaalta myös siitä, että terveellinen ruokavalio suojaa niiltä. Terveellisestä ruokavaliosta on todennäköisesti hyötyä, mutta riittävää tutkimusnäyttöä siitä, että ravintolisistä olisi hyötyä, puuttuu. Joidenkin yhdisteiden, kuten D-vitamiinin ja myös ubikinonin osalta näyttö on lupaavaa, mutta lisää tutkimuksia tarvitaan. Näytön ollessa riittävä se heijastuu myös annettuihin suosituksiin. ”
Joten tällä hetkellä tutkimusnäyttö aiheesta on puutteellista, jotta aiheesta voitaisiin tehdä suosituksia. Lisätutkimuksia odotellessa voi keskittyä terveellisen ruokavalion noudattamiseen.
Sydänpotilaalle suositellaan samanlaista terveyttä edistävää ruokavaliota kuin muullekin väestölle. Yksi esimerkki on Itämeren ruokakolmio, josta voit lukea lisää tästä linkistä. Koostamalla ruokavalion monipuolisesti ja kattavasti kaikista ravintoaineryhmistä turvaa myös riittävän vitamiinien ja kivennäisaineiden saannin. Sydänpotilaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota rasvan laatuun. Sydänystävällisiä, pehmeitä rasvoja saa kasviöljyistä, margariineista, kalasta sekä pähkinöistä ja siemenistä. On tärkeä muistaa, että ruokavalio on aina kokonaisuus, tarvitsemme eri ravintoaineita monipuolisesti.
D-vitamiinin saantia voi täydentää D-vitamiinivalmisteella varsinkin talviaikaan. Suositus D-vitamiinilisästä on työikäisille 10 µg/vrk ja yli 60-vuotiaille 20 µg/vrk. Ravinnon hyviä D-vitamiinin lähteitä ovat kala ja täydennetyt maitotaloustuotteet sekä ravintorasvat. Magnesiumin tärkeimpiä saantilähteitä ovat täysjyväviljatuotteet.
(Julkaistu 14.11.2013)
Ruokavalio maksan toimintahäiriössä
Kysymys: Millainen ruokavalio soveltuu (ei alkoholiperäisestä ) maksan toimintahäiriöstä kärsivälle? Maksa- ja munuaisliiton sivuilta ei löydy kovin hyvää vastausta tähän. Jollain nettisivuilla kielletään lähes kaikki ruoka-aineet. Mitä pitää välttää? Mitä pitää suosia?
Vastaus: Maksan vajaatoiminta tarkoittaa maksan kyvyttömyyttä normaaleihin aineenvaihduntareaktioihinsa ja muihin toimintoihinsa. Tällainen tilanne voi syntyä monen vaikean maksasairauden vuoksi.
Maksasairauksia sairastavilla vajaaravitsemus on yleistä, johtuen ruokahaluttomuudesta, pahoinvoinnista ja ravintoaineiden aineenvaihdunnan muutoksista. Yksinkertainen ravitsemusmittari on vaaka. Mikäli paino laskee tahattomasti, eikä nestetasapainon vaihtelut selitä muutosta, tulee asiaan kiinnittää erityishuomiota: syödä useita pieniä aterioita päivittäin ja niitä ruokia, jotka maistuvat. Riittävä proteiininsaanti on tärkeää. Hyviä proteiininlähteitähän ovat maito ja maitovalmisteet, liha, kala ja kananmuna.
Joissakin maksasairauksissa myös sapeneritys voi häiriintyä, jolloin seurauksena on rasvan imeytymisen häiriö ja rasvaripuli. Tällöin rasvan saanti rajoitetaan siedetylle tasolle ja korvataan tarvittaessa todettua rasvaliukoisten vitamiinien puutetta.
Maksasairauksissa on tavallista myös nesteen kertymistä vatsaonteloon (askites). Tällöin tulee rajoittaa suolan määrää.
Tyhjentävää vastausta kysymykseen ei voi antaa, koska maksan toimintahäiriöiden syitä on monia ja hoito on oireenmukaista. Ensisijaisesti tulisi noudattaa terveyttä edistävää ruokavaliota eli yleisten ravitsemussuositusten mukaista ruokavaliota ja huolehtia riittävistä ruokamääristä. Mikäli maksasairauteen liittyy edellä mainittuja oireita, tulee niiden vaatima ravitsemushoito huomioida ruokavaliossa. Tällöin tarvitaan yksilöllinen laillistetun ravitsemusterapeutin toteuttama ravitsemusohjaus.
(Julkaistu 1.11.2013)
Muistisairaan ruokavalio
Kysymys: Pitääkö muistisairaan huomioida ruokavaliossaan sairautensa?
Vastaus: Muistisairaus vaikuttaa usein ravitsemustilaan jossain vaiheessa sairautta. Sairastunut saattaa unohtaa syödä, ruokailuun keskittyminen saattaa olla vaikeaa tai toimintakyvyn heikkeneminen vaikuttaa ruokailuun. Sanotaan, että noin joka kolmas lievää tai keskivaikeaa dementiaa sairastava laihtuu. Vajaaravitsemuksen ehkäisy onkin keskeistä.
Riittävästä energiansaannista tulee huolehtia syömällä useita ateroita päivässä ja tällöin riittävät määrät ruokaa. Sopivan energiansaannin mittarina toimii painolukema. Mikäli paino on laskusuuntainen, kannattaa valita runsasrasvaisia elintarvikkeita ja lisätä rasvaa ruokaan. Tarvittaessa apteekista saatavilla olevia kliinisiä täydennysravintojuomia voi käyttää lisänä.
Yleensä muistisairaat ovat ikääntyneitä henkilöitä. Tällöin tulee huolehtia erityisesti myös riittävästä proteiininsaannista, riittävästä nestemäärästä ja päivittäisestä D-vitamiinilisästä.
Lisätietoa ikäihmisen ravitsemuksesta: